Välipaloja

Neulekärpänen on taas hieman puraissut ja puikoilla on pyörinyt sukkia viime päivinä. Tästä johtuen on kiva välillä napsia tällaisia kivoja välipaloja ommellen! Ompelukone on viime vuosina ollut niin hävyttömän vähän käytössä, että tunnen miltein syyllisyyttä kun kaivoin ressukan tuolta vaatehuoneen hyllystä... Saumurikin pääsi surisemaan ja mietin taas, että kuinka hyvä diili tuo minun saumuri onkaan ollut! Vuosikausia palvellut ja vieläkin kehrää kauniisti.

Mutta tässäpä näitä! Pikkutytön pyöräyttänyt ystäväni saa tästä koekäyttöön parit kestoliivinsuojat. Sisäpinta kaikissa coolmax, imuina flanellia ja joustofroteeta ja kosteussulku PUL. Ja alta pilkottaakin tyttelille lahjus...

Eli ruokalappu kuolettavan ihanasta retrokankaasta! Retrokankaan alla on ihana auringonkeltainen BrPUL kosteussuojana (koska rapatessa roiskuu ja vauvojen syötössä roiskuu vielä enemmän) ja kanttaus sävyyn sopivalla vinonauhalla. Kaavan piirsin itse kopiopaperille. x)

Viimeiselle villahousulle

Against all odds, täällä mä taas olen ja maha pystyssä. Käsityöt on hieman olleet hiljaiselolla viime aikoina, jotenkin se kipinä on kadoksissa, vaikka haalinkin lähdeteollisuutta vähän väliä (uusia käsityökirjoja, lehtiä). Puikoilla on koko ajan jotakin, mutta valmiiksi asti valmistuu tuskastuttavan hitaasti ja harvoin mitään uutiskynnyksen ylittävää.

Noh, nyt kun alan olla jo aika tukevasti paksuna ja jo yli puolenvälin raskausviikoissa, täytynee vauvaa varten alkaa valmistautua edes jotenkin. Vaipoista on hyvä aloitella.

Möin tosikon kaikki NB ja S-koon kestot aikoinaan pois, villahousuja myöten. Kirppareilta haalittujen vaippojen lisäksi pitää sitä jonkin verran ompelukonetta surisuttaa ja tässä lähiaikoina olenkin ottanut pitkästä aikaa tuntumaa vaippojen ompeluun. Onneksi se näyttäisi olevan kuin pyörällä ajo - sitä ei vaan unohda, kun sen kerran on oppinut. Ompelukone tuntui toimivan ja saumurikin kehräsi yllättävän kiltisti, vaikkei niitä ole PITKÄÄN aikaan käytetty.

Noh, pitemmittä lätinöittä tässä nyt näitä tuotoksia.

S-koon taskuja. Kaikissa päällä Br-Pul ja sisällä lime coolmax, tarrat Aplixia. Kaveri lahjoitti minulle ihanaa pöllökuosillista Pulia ja samoiten tuo omenanvihreä on häneltä. Kallokuosia oli itsellä tuolla jemmassa, onneksi en ole hankkiutunut siitä eroon, toisin kuin melkein kaikista muista kankaistani!
Kaava lienee sama tuttu millä tein kakkosellekin vaipat, en oikein ottanut selvää noista kaavoista mitä olen eniten käyttänyt (olisi pitänyt merkitä paras!). Hieman leveähköltä tämä malli näyttäisi, mutta pienellä vauvalla se sammakkoasento jaloissa ei onneksi olekaan niin paha ja leveämpi vaippa muistaakseni pitää tavarat paremmin sisällään. Taidan silti ehkä iiiiihan vähän kaventaa tätä kaavaa ja tehdä pari vaippaa kapeampina, tuskin siitä haittaa on.

Sitten sisätäyttö hieman erilaisella kaavalla. Sisäpinnassa flanelli ja ulkopinnassa puuvilla. Pohdin kauan laitanko tähän kiinteää imua, mutta tulin siihen tulokseen, että ehkä teen vain mummuja ja nöttösiä kiinteillä imuilla. On se kiva kun on näitä nopeasti kuivuviakin, kun ainakaan VIELÄ ei ole kuivausrumpua tässä taloudessa. Voi toki olla, että nyt tulee aika harkita sitä...

Noilla on nyt aloitettu ja tänään ajattelin kokeilla surauttaa pari mummua jos ehdin. Villapöksyjäkin pitäisi alkaa neulomaan ja sitteriin ommella jokin kiva uusi päällinen. Pinnansuoja tarvitsee uudet nauhat jajaja. Onhan tässä! Onneksi laskettuaika on vielä kaaaukana, että kyllähän tässä ehtii, jos vaan pääsee tästä käsityöpläähsuosta nousemaan. :)

Oiva-Arhippa tänään rv 22+3.

Long time

Ja taas pitkästä aikaa puhaltelen pölyjä käsityöblogini päältä. Kevät ja kesä ovat menneet töiden, puutarhanhoidon ja sen sellaisen merkeissä, mutta nyt kun ilmat ovat viilenneet, on aika taas kaivaa puikot arkusta ja selailla käsityölehtiä. Jospas tämä innostus tästä nousisi!

Ajattelin nyt kuitenkin blogata pari juttua, joita en ole vielä esitellyt.

Ensimmäinen tilkkupeittoni ikinä! Tämä on itseasiassa ollut jo kauan valmiina, mutta jokin päivityslaiskuus on ollut vahvasti päällä. Tämän tein ihanalle pikkumiehelle 1-vuotislahjaksi. Käytetyt kankaat ovat pääasiassa retroja, joku voi ehkä tunnistaa Marimekon Jokapoika-paidan kuosin... Mukana on myös itsepainamaani kangasta ja Ikean lastenkangasta.

Kääntöpuolella on omenakuosinen retrolakana. Välissä Ikeasta ostettu kuitupeitto.

Koska peitto ei ollut iso, kiinnitin kerrokset toisiinsa vain neljällä läpiommellulla napilla ja yhdellä ympäritikkauksella, joka menee nappien kohdalta ympäri. Tämä oli lähinnä sellainen köllöttelypeitto ja tai vaunupeitto, mutta onnistui mielestäni ihanasti. :)

Ja toinen työ onkin tänä kesänä tehty! Mieheni kummitäti alkoi tehdä pintaremppaa möksällä ja yhdeksi remppakohteeksi valikoitui huussi. :) Huussista oli tarkoitus tulla rauhoittavan sininen ja minulta tilattiinkin sinne vessapaperiteline ja verhot. Tässä teline!

Tein telineen vanhaan puuhenkariin, jotta se olisi helppo ripustaa minne vain. Telineeseen mahtuu kolme rullaa. Kangas on wanhaa Marimekkoa, jos oikein muistan.

Yksityiskohtia.

Tästä tuli niiiin sievä! Verhot tulevat samasta kankaasta, jotta ne sointuvat hyvin yhteen. :)

Tässäpä näitä! Toivottavasti ei mene yhtä pitkä aika seuraavaan päivitykseen...

Wanhojen puku ja pikkunuttu

No nyt vihdoin päivitys siskolleni tekemästäni wanhojen puvusta!

Puku tehtiin niin, että valkattiin ylä- ja alaosa erikseen eri kaavoista. Yläosa on Modan numerosta 2/2010 ja alaosan kaava napattiin 6/2010 Modasta. Pukuun lisättiin myös vyötärölle kaitale ja vuoren helmaan tylli.

Pukukankaaksi valittiin siskon kanssa ryppytafti, munakoison värisenä. Kankaat tilasimme Kangas-Mallasta, josta annan täydet suositukset. :) Nopea toimitus, hyvä hinta/laatusuhde ja asiakaspalvelu plussaa.

Ompeluun meni n. kuukausi. Vähemmällä ois päässy, jos työ ei haittais harrastustoimintaa niin paljon... Muutama pikkumoka sattui, mutta aika vähillä ärräpäillä onneksi päästiin ja lopputulos miellytti. :) Ja nyt kun on yksi juhlapuku takana, niin uskallan tarttua moiseen haasteeseen tarpeen tullen uudestaankin!

Kaunis poseeraus juhlista. :) Hartiahuivina toimii organzasta ommeltu kaitale.

Vähän kokonaiskuvaa. Värit ei oo ihan oikeat tässä kuvassa.

Puvun väri oli ihan nappivalinta ja tuo ryppyisyys on tosi kivannäköinen.

Puku tehtiin tulevaisuutta silmällä pitäen; tuo on aika helppo muokata arkisemmaksi lyhentämällä helmaa ja poistamalla olkapään koristeen.

Sitten miehen enolle ja hänen vaimokkeelleen syntyneelle pikkutytölle neulottu Tittelintuure. :) Lankana jokin wanha Novita, puikot 5 ½.

Napit on kirpparilöytö. :)

Koko on vastasyntyneelle sopiva, n. 60 cm. Toivottavasti tämä on tykätty. :)

Että sellaisia tällä kertaa!

Koirantakki

Tein taas mielenkiinnon vuoksi uuden aluevaltauksen. :) Mieheni kummitädillä on ihana koira (Serra de Airesinpaimenkoira), jolta on jouduttu trimmaamaan kropasta karva todella lyhyeksi ja hää tarvii näin syksyllä takkia. Ajattelin neuloa jonkin kiva nutun, mutta halusin myös kokeilla oman koirantakin suunnittelua.

Tein ensin taustatyötä netissä. Selailin erilaisten verkkokauppojen tarjontaa ja tutkin, millaisia takkeja suuret koirarodut käyttävät. Mietin myös materiaaleja ja niiden käytännöllisyyttä, kiinnikkeitä jne.

Otin omasta hurtasta hieman apumittoja ja tein suht pitkän selkäosuuden. Piirsin paperitakin sanomalehdelle, sovittelin sitä ja fiksailin, sitten vasta piirsin oikeat kaavat.



Kaikki materiaalit ovat kierrätettyjä. Päällikangas on meikäläisen vanha sadeviitta, jota en oo käyttäny juuri ollenkaan. Sisäkangas on samaa, josta tein kevättakkini, sitä kun meikällä riittää...
Klipsi, laukkunauha, heijastinnauha, kaikki kierrätettyjä. :) Repuista sun muista pelastettuja. Lopputulos on yllättävän siisti ja itseasiassa aika ammattimaisen oloinen. :D



Kokoa voi hieman säätää vatsan alta kulkevan kiinnitysremmin avulla. Sivulla klipsin toisessa päässä on nauhaa, josta remmiä voi joko kiristää ja löysentää. Kaulassa on tarranauhaa pitemmälle matkalle, eli säätövaraa löytyy.



Toivottavasti tämä sopii! Mallina poseeraa oma koiruus, jolle tämä on selästä liian pitkä. :D Muuten kyllä meni oikein näppärästi päälle.



Nyt vain toivon kovasti ettei tämä ole liian pieni! Mutta jos on, niin ei se auta kuin etsiä takille joku toinen käyttäjä. :) Tämä oli kyllä mukava työ tehdä.

Kulta Katriinaa

Käsityöpuolella on ollut joksenkin hiljaista nyt viime aikoina. Jonnin verran on jo joululahjoja aloiteltu, mutta jokin mystinen käsityöblääh on vallannut alaa. Ehkä se on tää syksy ja sateet, lapset hyppii seinille, eikä päivissä tunnu olevan sellaisia rakoja, että sais istahtaa alas. No okei, päikkäriaika on meillä pyhää hiljaisuuden aikaa, mutku määkin nukun silloin.



Jotain sentään. Kerään kahvipusseja. Yhden kassin olen niistä jo leikellyt, se on vielä työn alla. Mutta mitä muuta niistä voi tehdä? Noh, näppärä flikkana tein Kulta Katriina-pusseista (sukka)puikkopussin itselleni!



Vaikka täytyy myöntää, että tää oli sellainen "virheiden kautta voittoon"-juttu. Tein ensiksi prototyypin, jonka jälkeen vasta tein tämän oikean version. :)



Ja tuli kuulkaa hyvä! Tarttee vaan tehdä vielä toinen, mulla kun noita sukkapuikkoja on ihan kauheat määrät. (Ei, en ole vielä päässyt macig loopin ihmeelliseen maailmaan.)
Keskellä on isompi tasku, jonne laitoin virkkuukoukut. Mutta sinne vois ihan yhtä hyvin laittaa nuo mun 40 senttiset pyöröt, tai puikkomittarin.



Ajattelin tehdä yhden miehen mummulle. Hän antoi minulle pussillisen kahvipusseja ja tiedän, että hän on nainen, joka nauttii hyvin organisoidusta käsityökorista. :D Hänelläkin on sukkapuikkoja uuuuseat kappaleet, kivahan ne ois saada yhteen paikkaan, eikö?
Pitkillekin puikoille tällaisen vois tehdä, se tosin vaatii hieman suunnittelutyötä. Ja minulla on yksi puikkopussi, jonne menee pitkät puikot, joten en ite ehkä tarvi sellaista. Mutta voi olla, että uteliaisuus voittaa ja teen pitkillekin puikoille kahvintuoksuisen "lompakon". :D

Uudistettu neuletakki (ja ompeluksia!)

Alkuvuodesta neulomani neuletakki ei ensihurman jälkeen ole ollut päällä ollenkaan. Syykin oli mulle selkeä; kaulus oli ruma ja inhosin vetoketjua. Kaiken työn jälkeen väänsi sydänalaa nähdä neuletakki hengarissa päivästä toiseen. Kunnes tartuin puikkoihin, purin, purin ja purin, neuloin ja neuloin... Tulos on tässä, tadaa!

Purin kauluksen pois ja poistin vetoketjun. Tilalle neuloin ohjeen alkuperäisen hupun ja lisäksi napituslistan. PALJON parempi. Napituslista sopii tähän tosi hyvin ja sattui löytymään vielä tosi mahtavat napitkin tuolta nappilaatikosta. :)

Huppu ei nyt edelleenkään ole mikään suosikki, mutta se onkin lähinnä koristus. Jos tässä kohta pesis tän, niin vois jopa pingottaa tätä vähäsen, ei ois niin makkarankuoriolo.
Lankaa meni vielä kerä lisää, eli yhteensä 850 g, alkuperäisen ohjeen antama määrä. Nyt se on hyvä. :) Syyskelit on jo täällä, eli villatakkeja ei voi olla liikaa.
Ja ompelua. Koskahan mä opin, ettei Miksu halua tiittihupullista takkia? Ehkä tää oli vika yritys. Ompelin muka tsäpäkkänä Miksulle syystakin retrolakanasta ja joustofroteesta.
Arvatkaa suostuiko laittaan päälle? Ei. Syy: "ei tykkää kukista". Aha.
Joelille takki on iiiiihan liian iso. Kuvasin takin kuitenkin Jonskun päällä, kun ei Miksua saanut ees sen vertaa takkia kokeilemaan, että oisin kuvia saanut ottaa. Pffft.


Joel on niin mainio malli. :D


Koko 92, hihoissa resorit ja etureunassa keltainen vinonauha. Söötti!

Takista on onneksi kaupat vireillä, ei harmita niin hirveästi. Kovin söpönen tuli. Toivottavasti tämä pääsee muualla käyttöön.

Eli Miksulle ei tiittitakkeja enää. Snif. Onneksi Joel ei osaa vielä sanoa vastaan. ;D

Loppukesän aikaansaannoksia

Kesähelteet ovat vieneet mehut, joten kovin paljoa ei ole tullut saatua aikaan. Jotain pientä kuitenkin.

Vielä yksi tuhkakuppi pihalle. Marimekon lautasliina taasen.

Sukat appiukolle 50-vee lahjaksi. Omasta päästä tullut. Kuvattu rakkaan mieheni poseeraamana, eivätkä sukat oikein mahtuneet hänelle. :D Appiukolle ne sopivat kuin valetut.

Tykätyt sukat olivat. Lankana 7 Veljestä ja puikot 3 ½ mm.

Poikien huoneessa on nojatuoli, jonka alkuperäinen päällinen on vuosikymmenten saatossa mennyt todella karseaan kuntoon. Koiramme on tehnyt toki osansa, syönyt mm. napit tyynyistä, raapinut päällisiä jne... Joten tekaisin tuoliin uudet, hieman lapsille sopivammat päälliset!

Kangas on Ikeasta, melko ohutta puuvillaa. Kuvioaihe on ihana! Saa nähdä kestääkö kangas kuinka kauan, mutta onneksi nämä oli niin helpot tehdä, että jos niikseen tulee, niin äkkiä ompelee uudet, hieman jämäkämmästä kankaasta!

Hellepäivien aikaansaannokset

Noni, kamera kotiutui ja tässä nyt parista projektista kuvia. :)

Ensimmäiseksi julkistan ikuisuusprojektin, virkattu huivi! Melkeinpä kaksi vuotta tuli tätä tehtyä ja VIHDOIN sain sen valmiiksi. Pyörylät mulla on ollu valmiina jo ties kuinka kauan, yhdistely tökki vaan pahemman kerran... Ohje on Suuri Käsityölehdestä, vähän vanhempi lehti.

Lankana Pirtin Kehräämön Karstalanka 140 TEX x 2, eikä mennyt koko vyyhtiä (150 g vyyhti). Koukku 4 mm. Leveys pingotettuna 106 cm, mikä on ihan ok, koska tämä on enemmän hartiahuivi tyylinen, kuin kaulahuivi. Vaikka kyllä tämän saa kaulaankin kietaistua ihan hyvin. :) JOS jaksaisin pingottaa tämän tarkemmin, niin tälle saisi varmasti monta senttiä lisäkokoa, mutta mulla ei ole nuppineuloja niin paljon, että jaksaisin ympyrä kerrallaan tämän pingottaa. 21 ympyrää yhteensä.

Sitten kaverin pojan 1-vuotislahja. :)

Taas kerran tiittihupullinen takki. Koko on itsemuokattu, jotain 1-veen ja 2-veen välistä. Päällä Nalle Puh-puuvilla, sisällä tummansininen polyestermokka. 35 cm avovetskari edessä ja tuttitasku. :)

Tästä tuli herttainen. Mallina poseeraa Jonskuponsku.

Vieläkin ois jotain päivitettävää, mutta ei jaksa kuvata kaikkia samaan syssyyn. :D

Kaikenlaista sekalaista

Tässä on nyt tämmöinen sekalaisuuspäivitys. :)
Kaikenlaista mitä on tullut näprättyä. Mulla on tuolla iso kasa töitä odottamassa kuvaamista, ois mekkoa, huivi, pikkupojan takki... Kamera vaan on teillä tietämättömillä (=miehelläni), joten tässä muita aiemmin kuvattuja juttuja.

Ensiksi päivityskuva. Viime kesäinen virkattu tunika on päässyt nyt vasta oikeuksiinsa. :) Eli olen vihdoin fyysisesti sellaisessa kuosissa, että uskallan käyttää tätä... Bikinien päällä tämä on tosi kiva!

Sitten ommeltua.

Tuunattu t-paidasta. Sain miehen mummulta ihanan värisen t-paidan, johon harmikseni tuli hiusväristä tahra rintaan. Paita oli aivan uusi ja väri ihan lemppari, joten halusin pelastaa sen. Otin mallia yhdestä toisesta topista ja piirsin summittaisesti kaavat tähän.

Kaulus/olkaimet on tehty mummuni pyyhkeenreunaan virkkaamasta pitsistä, jonka olen leikannut talteen. Nappi ei tullut jäädäkseen, se oli vähän aikaa koristeena ja otin sen sitten pois. Ajattelin tosin, että tekisin tuollaisesta napista rintaneulan, että voisin käyttää sitä silloin kun huvittaa. :)

Ja sitten kierrätysaskartelua.

Materiaaleina tyhjät kissanruokapurkit, Marimekon lautasliinat, Erikeepperi ja vesi. Ylin yksilö on ompelutarvikkeille, eli siinä seisoo sakset, kyniä, ratkoja, hyrrä jne. Alemmat ovat tuhkakuppeja pihallemme. Inhoan kerätä tumppeja pihalta. >:(

Ulkona olevat ovat kastuneetkin pari kertaa sateessa, eivätkä ole menneet miksikään. :)

Ja viimeisenä minivirkkausta.

Korvakorut pikkusiskolleni, joka pääsi ala-asteelta. Hän sai luokkansa parhaimman todistuksen, musiikin stipendin ja hymytyttöpatsaan! Siinä oli aihetta jo pikku lahjukselle. Ostin Halpa-Hallista korvakorut, jossa oli sievät vihreät kivipallot. Tuunasin niitä ja virkkasin mieheni perhosidontavälineistä löytyneellä hopealangalla niihin isoäidinneliöt. :) Koukku 1 mm. Paljon kivemmat tuli!

Mukavia kesäilmoja kaikille lukijoille! :)

Peppi-Elsa Pitkätossu oon~

Modassa 3/2010 yhdistettiin tämä mekko Peppi Pitkätossuun. Ja miksei siinä jotain leikkimielisyyttä ole; ihanat henkselit, iiiisot taskut ja väljyyttä heittää vaikka kärrynpyöriä (jos osaisi).

Kangas on kirpparilta bongattua, napakkaa puuvillaa. Koko 34, ilman saumavaroja.

Helppoa kuin heinänteko. Olkaimien kiinnitys oli ainoa asia, joka minun mielestäni oli huonosti toteutettu. No, kiinnitin ne vähän itse soveltaen. Joudun ehkä siirtämään olkaimia edestä, jotenkin ne tuli laitettua tosi keskelle...

Mutta muutoin, ihana, sopiva ja söpö kesämekko!

***

Ja sitten lisää söpöilyä. Tein vanhalle kaverilleni yllätykseksi monsterin! Pehmofriikiltä toiselle... :) Kierrätysmateriaaleista tehty, tilkkuja ja yhtiä farkkuja käytin. Ohje RevoluzZza.

Kesän kunniaksi kunnostin myös takapihan keinun. Edellinen omistaja jätti sen meille, onneksi. Mä nimittäin rakastuin tähän! Maalailin sitä valkoiseksi, vielä yksi kerros pitäisi laittaa... Mutta koska olen malttamaton, niin virkasin siihen jo pehmusteen!

Matonkuteita (jämiä) ja koukku nro 10. Ympyrää virkaten tehty. Tosin mietin, että voisin ehkä tehdä toisenkin jollain eri tyylillä, kuten isoilla isoäidinneliöillä... Who knows!

Ehkei se ole kaunein mahdollinen pehmuste, mutta se ajaa asiansa loistavasti! Ja sainpahan käytettyä noita matonkuteita tuolta varastosta. :)