Täällä taas

Miten se aika nyt on näin hurahtanut?

No, yksi selitys lienee, että kolmen lapsen sijasta minulla on nyt neljä lasta. Ohohups. Pöräytin tuossa heinäkuun lopuksi vielä yhden pojan lisää. Opiskelin ja olin paksuna, siihen se aika meni. Nyt nautiskellaan vauvantuoksuisesta arjesta, jälleen kerran. Ja mikäs siinä, vauvat on ihania.

Jotain olen kuitenkin tehnyt, aina silloin tällöin. Ja yrittänyt kuvatakin niitä, ajatuksena että ehkä ne päätyy blogiini asti.

Pinterestiä suurkulutan säännöllisesti, ja Ravelrya tulee selailtua kyllä. Välillä on jotain hyppysissä, välillä syliin ei mahdu lasten lisäksi muuta. Mutta aikansa kutakin, eikö?

Viime joululta jäänyt esittelemäti mitä annoin hoitoon ja kouluun lahjaksi. Eli tein tuollaiset kortit, joissa oli virkattu lumihiutale ja kuusenkäpykoristeet. Pakattu sellofaaniin ja sisälle ujutettu talvikonvehteja. Saa nähä mitä tänä vuonna.

Kesälomalle lompsiessa lähti kouluun ja hoitoon kukkia. Orvokkeja istutettuna isohkoihin lasipurkkeihin. Purkit koristelin pitseillä, nauhoilla ja juuttinarulla.

Opettajalle ja hlökohtaiselle avustajalle lähti tällaiset, hieman erilaiset.

Ympäri vuoden olen askarrellut kortteja. Koska korttien ostaminen tällä muistilla on haaste. Muistan ehkä oman nimeni, kaikki muu on sattuman kauppaa. Joten askarteluroinaa on hyvä olla nurkissa.

Kortti äitipuolelleni.

Ylioppilaskortti pikkusiskolleni.

Äitienpäiväkortteja poikien kanssa. Tein yhden mallikappaleen ja pojat teki loput. Noin isojen jätkien kanssa alkaa jo askartelu olla aika mukavaa! Pikku-ukkeli sai vain piirtää kortteihin, kurja äiti. Liukuhihnalla saatiin nämä tehtyä, eikä kukaan nurissut vastaan. Idea löytyi Pinterestistä, tosin hieman muokaten omaan tarpeeseen sopivammaksi.

Pikku-ukkelille synttärikortti. Lada on mieluinen auto.

Kortti äidilleni.

Maariat itselleni. Kotiväen Sukkalankaa, ei mitään maailman parhainta, mutta ihan kelpoa kotisukkiin. Väri on kiva, tuommoinen lämmin kanerva. Puikot 3 ½ mm.

Ostin Oulun kädentaitomessuilta kuviolävistimiä ja sain idiksen kokeilla tällaista kynttiläpurkkia. Erilaisista papereista lävistettyjä tähtiä liimattuna summittaisesti purkin pintaan. On muuten aika kivannäköinen! Tämän annoin äidilleni, itselleni tein samallaisen. Sisällähän näitä ei uskalla poltella, mutta ulkona menevät kyllä.

Sellaisia. Että kyllä mä jotain ehdin. Nyt on jo jouluaskartelut mielessä ja Pinterestissä taulut täyttyy askartelu- ja lahjaideoista. Koukulla on huivi, joka lähestyy valmistumistaan. Vaikka hiljaista on blogipuolella, niin kyllä täällä aina toisinaan jotain luovaa tapahtuu. Harvakseltaan, mutta kuitenkin..!

Kaiken keskeltä

Joskus mä hämmennyn siitä, kuinka kauan olen tätä blogia ylläpitänyt. Sen jälkeen hämmennyn siitä, miten paljon mulla on ollut ennen intoa ja aikaa tehdä käsitöitä. Päivitysten määrä on supistunut älyttömästi vuosien varrella, eikä se johdu oikeastaan muusta, kuin siitä että käsitöiden tekeminenkin on tätä nykyään todella pitkän tähtäimen hommaa.
Mihin se aika katoaa?

Okei, kolmen lapsen opiskelevana äitinä ei ole samalla tavalla aikaa ja voimia tehdä koko ajan jotain kaiken muun ohessa. Vaikka se kuinka nollais aivoja. Kun jukoliste ei oo kotiapulaista, joka tekis ruokaa, pesis pyykit, imurois. Ja uskokaa kun sanon, että vaikka tuntuu että joka päivä menee noiden edellämainittujen parissa (enemmän tai vähemmän), niin silti tää hökkelö on kuin pommin jäljiltä ja minä aina yhtä väsynyt.
Mihin se aika katoaa?

No, olin työharjoittelussa tässä. Päiväkodissa. Siellä sai askarella ja se tuntui ihanalta. Olenkin innostunut selailemaan paljon eri askartelujuttuja ja sieltä yrittänyt siirtää kipinää ja energiaa myös muiden käsitöiden pariin. Välillä onnistuen ja välillä ei.

Lupauduin Ravelryn kautta testineulomaan pipon (Suklaakakku nimellä kulkee hän) ja se tuli vihdoin valmiiksi *nolo*. Ei pitäis lupautua, kun on näin hidas neulomaan kaiken keskellä! Mutta joo, lopputulos on ihana ja tykkään mallista kovin. :) Lupaan lisäillä linkin ohjeeseen, kun se on julkaistu tekijän toimesta!

En ole mikään maailman luonnollisin poseeraaja näköjään, mutta speksejä kuvasta huolimatta. Lankana 7 Veljeksen jämiä, oliivinvihreä, petroolinsininen ja ruskea. Puikkoina käytin 4 ½ mm / 40 cm pyöröjä. Aikaa meni about 1 kk, mutta tää on nopeatahtinen tehdä. Autossa tätä neuloo huomaamattaan aika äkkiä! Pitäis saaha siis kuluttaa persustaan enemmän vänkärin penkissä!

Sitten mä oon tehny taas kortteja. Älkää kuolko tähän ylilataukseen.

Työssäoppimispaikalla tuli eräälle työntekijälle lapsenlapsi ja tekaisin heille perheeseen tällaisen kortin.

Pienin pikkusiskoni täytti 18-vee. (Täh?!)
Hälle siis kortti. Ja korvakorutkin tekaisin! Niistäkin tuli aika kivat, yksinkertaisuudessaan aika näyttävät.

Ja viimeisenä isäpuolelle syntymäpäiväkortti. There's no bussiness like show bussiness. Musiikkimiehelle.

Korttien tekeminen on aika kivaa. Jos en tekisi joulukalenteria taas tänä vuonna, niin tekisin kyl joulukortit itse! Ei vaan taida riittää napsut joululahjojen ohella (jos niitäkään saan kovin valtavasti tehtyä).

Ja viimeisenä työssäoppimisen ohjaajalle pieni kiitos. Mulla oli tosi ihana työpaikka, jossa minut otettiin hyvin mukaan porukkaan ja tuli sellainen olo, että jes, mä oikeasti oon hyödyksi täällä. Tykkäsin.

Koristeltu lasipurkki ja sisällä toffeenameja. Erikeepperillä käsitellyt servettisydämet, juuttinarua ja pitsiä. Kannessa on myös liitutaulukalvoa, eli purkkiin voi säilöä karkkien jälkeen muutakin ja kirjoitella vaan kanteen että mitäs siellä on.

Joulu painaa päälle ja pitäisi alkaa orientoitumaan siihenkin. Edelleen kaivataan vuorokauteen lisätunteja. Eikä lisäenergiakaan olisi pahitteeksi. Sellaista joka ei jäisi vyötärölle hengaan, kiitos.

Minä taas pientä vähän

Vauvat on mun heikkous, ei siitä pääse yli. Poikien tädille tupsahti männä viikolla tyttö (onnea vielä kerran ♥) ja ehdin kuin ehdinkin lähettää ennen h-hetkeä heille pikkuisen lahjan!
















Noh, Tittelintuurehan se. Tosin tällä kertaa hieman muokattuna, etsin sitä ainoaa ja oikeaa mallia! Nyt yläosan raglanit on tehty ainaoikealla ja napit jätin pois. Tilalle laitoin satiininauhat, näyttää suloiselta näinkin. Jos kirjoitan ohjeen, niin taidan jättää valinnanvapauden napituslistan ja solmittavan mallin välille, koska uskon että molemmat toimivat ihan hyvin.

(Ajatuksena olisi vielä tuolle omalle jumppamaisterille tehdä isommassa koossa yksi, että saisi useamman koon ohjeeseen kirjoitettua.)

Ja sitten tietenkin tavoilleni uskollisena myös liivinsuojia. Mä liputan kestotuotteiden puolesta ihan jo käyttömukavuudenkin vuoksi ja toki niissä on aina myös se ympäristöaspektikin. Coolmaxia ihoa vasten, joustofrotee ja flanelli imuina. Kivoja PUL-värejä.

Mulla olis vielä esittelemättä jokunen joulujuttukin, jotka ovat jääneet tuonne valokuvakansioon roikkumaan! Pitääpäs tässä repäistä ja esitellä nekin. ^^ Mutta se vaatii hieman kuvien muokkausta, joten jää seuraavaan kertaan.

Sukkasatoa jouluksi

Jouluksi tuli neulottua sukkia. Näin monia sukkia en oo ikänäni noin lyhyessä ajassa neulonut, vaikka paljon oon puikkoja kilisytellyt. Työtunteja sukkapariin ei mene kuin muutama hassu perusseiskaveikasta neuloessa, mutta pari muuttujaa (työ & lapset) lisäävät käytetyn ajan määrää. Olen kuitenkin tyytyväinen tuloksiin, ottaen huomioon, että kaikki sukat ovat ennenneulomattomia, uusia malleja minulle.

Ensimmäisenä valmistuivat täälläkin vilahtaneet Rose Ribsit (Ruususet) kirjasta Villasukkakirja. Nämä menivät kolmesta pikkusiskostani keskimmäiselle. Vähän ohuempi sukka, joka mahtuu varmasti korkkareidenkin sisään. ;)
Koko ~38, lankana Novitan wanha Nalle ja puikot 2,5 mm. Kivat tuli, mallineule oli helppo ja kokonaisuus nätti. Varsinkin sukkien suuaukko on mielestäni kiva.

Sitten vaihdoinkin paksumpaan lankaan! Ekana puikoille lähti Maariat.
Nämä keltavihreät ihanuudet pyöräytin pikkusiskoistani vanhimmalle, isolle pikkuhipille. Koko 37-38, siltä väliltä abouttiarallaa. Lankana siis Novitan 7 Veljestä ja puikot 3,5 mm. Helppo malli, jota muutin hieman: en kääntänyt kantapäätä vahvistettuna vaan neuloin sileää ja neuloin sukkien teräosaa pidemmäksi, kuitenkin kaventaen samalla tavalla, kuin ohje antoi ymmärtää.

Näiden jälkeen tartuin hieman pidempiaikaiseen projektiin, jonka löysin Ullasta (Hovineito).
Lankana leijonankeltainen 7 Veljestä ja puikot 3,5 mm. Ohjeesta poiketen neuloin itselleni tuttuun tapaan sukkapuikoilla, enkä magic looppina pyöröillä. Nämä menivät äitipuolelleni. Koko ~38, ehkä hieman reiluhko. Täysin ohjeen mukaan. Suosittelen tätä mallia kaikille, jotka haluavat nopeasti neulottavat, näyttävät sukat, joissa pysyy kuitenkin mielenkiinto koko ajan 100 %. Diggailen tätä mallia ihan täysillä!

Sitten jotain punaista ja naisellista. Isosiskolleni neulotut Holey Butterfly-sukat. Lankana ihana, punainen 7 Veljestä (jota oli myös Carter-neuleessani!) ja 3,5 mm puikot. Näissä neuloin myös kantapäänkäännön sileäksi. Näiden mallineule oli myös todella helppo muistaa ulkoa näyttävästä ulkonäöstä huolimatta. Koko ~37-38, aika napakat.

Sitten päädyin taas Ullaneuleen antiin Karoteeni-sukkien muodossa. Nämä menivät äidilleni. Ihanan värinen, petrooli 7 Veljestä ja 3,5 mm puikot. Koko 38. Helpot ja nopeatempoiset!

Viimeisenä valmistui nuorimmalle siskolleni sukat (Diamonds in a row).
Langaksi valikoitui Novitan Sukkalanka, puikot 3,5 mm. Ihana malli, jossa kuvio muodostuu helmineuleesta! Näissä sukissa kävi sellainen töllönen, että kerä oli vajaa jo ostaessa (96 g) ja toisesta sukasta jäi kärjistä muutama rivi uupumaan. Jouduin neulomaan kärkeen 7 Veljestä, joka ei ihan ollut oikeaa sävyä. Lopullisesti se ei näkynyt niin paljoa, kuva näyttää eron selkeämmin (Sukkalanka on kiiltävämpää, kuin Seiskaveikka). Koko 38.

Lisäksi jäi kuvaamatta mummulleni valmistuneet Suomusukat. Eli yhteensä 7 paria sukkia tuli jouluksi. :D

Ja nyt ei oo kulkaa mitään puikoilla. Paitsi ufoja...

Sukkamaniaa

Sukkia siellä, sukkia täällä... Sukat on ihania! Sukkalangat on ihania!

Kävin tosiaan anoppini kanssa (♥) Oulun kädentaidonmessuilla kuun puolessa välissä ja sieltä sain lisää potkua sukkajuttuihin.














Kirjakojusta tämä kirja. Vaikka minulla näitä sukkakirjoja on MONTA, niin aina on tilaa yhdelle uudelle. Tässä on monia kivoja ohjeita, mm. Cookie A:lta ja muilta taidokkailta suunnittelijoilta. Suomennos on hieman kökkönen ja virheitäkin löytyy, mutta harjaantunut neuloja huomaa kyllä ne. Tästä kirjasta on neulonnassa Evelyn A. Clarkin Ruususet (Rose Ribs eng) ja siitä olen onnistunut bongaamaan pari, kolme virhettä.

^ Tässä siis nämä, sievät näistä tulee. :)

























Luonnollisesti matkaan lähti myös lankoja, Käsityökauppa Ilon kojusta. Seehawer & Siebertin lankoja (kuten Minnan joogasukissa). Ylempi purppurainen jo tuttua Sockenwollea, alempi uutta tuttavuutta Turinia, jossa on mukana 20 % silkkiä! Ihania molemmat, marinoituvat nyt arkussa. ♥

Sitten toiset keskeneräiset. Tämmöinen sneak peek. ;)

Jaaaaaaa sitten parit valmiit. Toiset jo vanhemmat (mutta kuvaamatta jääneet) ja toiset ihan uutukaiset.

Vanhemmat sukkeloiset. Elikkä TAAS Veikkoset, aviomiähelle männeet. Ruskea Novitan 7 Veikka, 3 ½ puikoilla, 120 g yhteensä. Käytetyt ja tykätyt! Tästä rohkaistuneena...

Neuloin myös toiset hälle! Tällä kertaa langaksi päätyi Novitan 7 Veljestä Kantri -- joka loppui kesken... Toinen sukka uhkasi jäädä puolitiehen, kunnes Facen Lankahamsterit-ryhmästä saapui pelastus! On se tää internet ihmeellinen, vuosikertalankaa löytyi ja sain ostettua vain sen määrän mitä tarvitsin. :)
(Ja kyllä, kuvassa on legoauto. Mies halusi sen kuvaan.)

Revontulet

Taas yksi pitkään keskeneräisenä maannut ufo selätetty! Nimittäin Revontuli-huivi! Tämä on vähän niinku Fifi, varmaan jokainen joka haluaa neuloa ison huivin, ainakin kokeilee Revontulen neulomista.

Ja mikäs siinä, neuleena se on kaunis ja helppo. Ideana on kuitenkin valita liukuvärjätty lanka, jolloin lanka tekee osan työstä ja lisää huivin näyttävyyttä.



Omaan Revontuleeni valitsin lanka-arkusta Novitan Puron (väri Kukkaniitty), koska sitä oli yllinkyllin. Pyöröpuikko 5 ½ mm/80 cm.





Mitäs tästä sanois. Tästä tuli valtava? (155 cm x 65 cm). Ihana ja lämmin. Värit piristää syksyn pimeyttä. :) Sain tästä jo kehuja Oulun Kädentaidonmessuilla, kun pidin tätä vaunujen näkösuojana pikkumiehen vedellessä hirsiä. Ja täytyy sanoa, että ei kaduta yhtään, että kitkuttelin tämän loppuun, onhan tämä ihana!

Ja ufojen selättäminen jatkuu. Puikoilla kahdet sukat, jotka molemmat on sellaisia, että lanka loppuu kesken. Mukava yrittää pitkin internetin ihmeellistä maailmaa löytää lisää näitä vuosikertaihmeitä... Mutta toisiin sukkiin on jo lisälankaa tulossa, pääsee neulomaan ne loppuun! Ja pikkuhiljaa pitää aloitella joululahjajututkin... Ihana draivi päällä!

Edith-täti: Kommenteissa olikin esitetty hyvä kysymys, eli menekki! 290 g on huivin lopullinen paino, eli melkein 6 kerää tähän upposi lankaa.

Pienelle

Mä niin tykkään näperrellä pienille. Vauvat on mun suurheikkous, oli ne omia eli ei. :D

Ystäväni sai ihanan pikkutytön viikko sitten ja tänään pääsin hänet henkilökohtaisesti lahjomaan. :) Nämä ovat olleet jo hetken valmiina, mutta en halunnut pilata ylläriä ennakkoon.

Taas kokeilin tilkkupeittoa (klik edelliseen). Hyvin yksinkertainen tilkkutyö, pelkkiä neliöitä. Tilkuiksi päätyi mm. itsepainamaani lastenkangasta. Ihana kokonaisuus, vaikka sen itse sanonkin.

Reunoissa on neljä tikkausriviä ja lisäksi peiton keskellä läpiommellut napit (4 kpl molemmin puolin) pitämässä vanukerroksia yhdessä. Vaunuihin tai lattiapeitoksi suunniteltu. :)

Ja sitten puikoilta.

Tittelintuure TAAS. Tää on vaan niin kiva neuloa. Lankana Novitan Puro, puikot 5 mm. Koko 0-3 kk. Tosin oon nyt miettiny, että alkaisin suunnitella tähän kaarroketta. No, nyt on lähipiirissä pikkulikka jolle neuloa, niin voinen kokeilla erilaista kaula-aukkoa ihan huoletta! ;)

Ja tällä kertaa mulla oli ihan oikea malli, jolle sovittaa. Hieman pyylevä tosin, on mamman maitopoika ollut ruoka-aikaan kotona. :) Mutta helpotti kyllä kummasti, kun sai sovittaa ja hakea suuntaa-antavia mittoja. Saumattomat neuleet on kyllä niin pop näiden pienien kanssa - ei saumat paina ja ovat kivoja pitää, kun ne joustaa hyvin.

Thih, on nää söpöjä.