maanantai 29. joulukuuta 2014

Valon tuoda pimeään

Joulu oli, joulu meni. Joulu on aina yhtä ihanaa, vaikka se pukkaakin pienehköä ressiä ja pakottaa mm. siivoamaan, joka ei ole allekirjoittaneen mielipuuhia. Tänä vuonna saatiin kuin saatiinkin upea, valkoinen joulu ja kipakat pakkaset, aimo annos hyvää mieltä ja iha sikana lahjoja. Olen siis ollut kiltti? (Ja lapset kanssa?!)

No, meikäläisellä ei rahatilanne ole tänä vuonna hiponut pilviä, koska äitiysloma. Talous on viulunkielenkireydellä ja tein paljon lahjoja itse. Tässä esittelen tätä lasipurkkivillitystäni, eli tuikkukippoja. Näitä tuli tehtyä neuvolaan, esikoisen opettajille, kakkospojan hoitotädille ja putelle ja sitten omaan perheeseen äidille ja äitipuolelleni.




















Tämä meni eläkkeelle jääneelle neuvolatädillemme. Halusin häntä jotenkin muistaa, koska hän on ollut todella upea neuvolatyöntekijä ja lapsetkin ovat hänestä niin tykänneet. Pitsiä, helmiä, juuttinarua, kulkunen ja sama liimaustekniikka, kuin aiemminkin. Sisällä led-kynttilä, koska lahjaksi meni.




















Sitten myös pakkauskuva, koska KAIKKI näyttää nätimmältä sellofaanissa. Ihan kaikki. Koirankakkakin näyttäisi.
















Sitten nämä menivät esikoisen opettajille. Apuopellekin meni yksi, mutta siitä en napannut kuvaa (koska en muistanut). Näissä on tällaiset nätit kuusikulmaiset lasipurkit. Pitsiä, juuttinarua ja isommat kulkuset. Näihin laitoin myös led-kynttilät mukaan.




















Tunnelmointikuva!




















Tämä taasen meni äidilleni. Tässä on joka toinen sydän läpikuultava, muuten melko samallainen, kuin aiemmat. :)




















Ja tämä ripustettava versio meni äitipuolelleni. Tässä on pilttipurkki, juuttinarua ja helmiä. Tästä tuli ihan kuolettavan söpö, joudun ehkä tekemään itselleni näitä sarjan ikkunaa vasten roikkumaan!

Kuvaamatta jäi kolme purkkia, mutta you get the picture here! Palautteesta päätellen nämä ovat olleen pidettyjä lahjoja, mikä ilahduttaa minua tietenkin suuresti. :)

Joulun alla päättyi myös minun vanhempainvapaani, eli olen palannut töihin. Mieheni jatkaa vapaata poikamme kanssa ja minä yritän venyttää napanuoraa... (Toki olenhan minä jo kolmisen kuukautta käynyt töissä vapaitteni ohella, mutta nyt tunnit ovat sopimukseni mukaiset.) Työ haittaa harrastamista, mutta eiköhän tässä pääse puikot suihkimaan ja silleen, ajattelin nimittäin jäädä pian kesälomalle. x)

Kunhan aikaa taas on, palailen muiden lahjojen merkeissä! Koska, ei tässä vielä kaikki...!