perjantai 25. joulukuuta 2009

Suuri joululahjaentry!

Bloggaus jäi joululahjojen myötä lyhyelle tauolle ja palaa nyt suurensuurella jouluentryllä!

Esittelyssä syksyiset aherrukset.

***

Siskon poikkikselle neulottu MirreVirre's hat and cowl-ohjeen mukainen myssy. Novitan Seiskaveikkaa ja pyöröt 4 ½ mm.

***


Saaristo sukat äitipuolelle. Ohje Annukka Mikkolan kirjasta Käsityön Pikkujättiläinen. Lanka Novitan Pirta ja puikot 3 ½ mm.

***

Pinkki, naisellinen Envy rakkaalle isosiskolleni. Tämä on NIIN hänen tyyliään! Lankana Novitan Mambo, puikot 10 mm.

***

Fetching-kämmekkäät 16-vee siskolleni. Lanka Red Heart Ltd. Niki, puikot 4 mm.

***


Mehupurkkilompakkoja siskoille. Ohje Käsityö Talvi 2009-lehdestä. Nää on ihania!

***


Fleeceasu pikkuveikalle, esittelijänä Miksu. :) Koko 90 cm, paidan kaava napattu SK 3/09-lehdestä ja housut SK 1/09-lehdestä. Paitaa tuunattu sen verran, että lisätty dinopiikit ja taskut. Alemmassa kuvassa värit ovat enemmän oikein!

***


Chain of hearts-kirjanmerkki anopille. Lankana mummun stashista löytynyttä puuvillalankaa kaksinkertaisena, puikot 2,5 mm.

***

Katamari Damacy Prince-amigurumi siskolle. :D Lankana eri lankoja mummun stashista, virkkuukoukku 2,5 mm. Tää oli aika hitti.

***


Norwegian Totoro Mittensit samaiselle siskolle, kuin arigumikin. Lankana Novitan Seiskaveikka ja puikot 3,5 mm.

***

Thuja-sukat iskälle. Lanka vanhaa Novitan (silloisen Helsingin villakehräämön) Jussia, puikot 3,25 mm. 

***



Poncho virkkaamalla, äidilleni. Lankoina Novitan Jasmin ja Marine (samaa lankaa), koukku 3,5 mm. Itse kehitelty malli, neliöiden ohjeet Mary Oljen Kauneimmat käsityöt (yläosa) ja Susie Johnin Crochet for Beginners. Muoks 26.12.09: Kuvat vaihdettu parempiin!

***


Versot nuorimmalle siskolleni. Lankana Novitan Nalle, puikot 2,5 mm. Ihastuin näihin ihan älyttömästi, tahdon itsellenikin tällaiset!

***

Joulu oli, joulu meni. Lahjat olivat tykättyjä, ja sain itsekin ihania lahjoja (mm. Nancy Bushin "Knitting vintage socks" ja Lorna Knightin "Ompele, saumaa, sovita" kirjat). Pojat saivat myös paljon lahjoja, suosikeikseni nousivat ystäväni ompelemat kissamaskotit. *sydän*

Nyt uusien haasteiden pariin. :)

maanantai 2. marraskuuta 2009

Jacques Cousteau

Neuloin isäpuolelleni synttärilahjaksi Jacques Cousteau-pipon. Äitini hieman toivoikin hälle uutta pipoa, koska hänen muut piponsa ovat hirvittäviä lörppänöitä, uskokaa pois. :D 

Ohje oli mukava ja helppo neuloa. Lopputulos oli juuri hyvä! Lankoina Sandnesin Smart (1 kerä = 50 g) ja Novitan 7 Veljestä (jämäkerä). Yritän kuluttaa tuolta lankalaatikosta noita yksittäisiä keriä pois, siksi pipoon tuli kahta lankaa. Pyöröt 3 ½ mm, lopussa sukkapuikot 3 ½. Aloitus 120 s, ohjeen 140 s (miesten koko) tuntui turhan hulppealta, varsinkin kun pipo on kokonaan joustinta.


Päälaen kavennukset näyttävät tosi kivoilta. :)


(Mallina posettaa Joni.)

Ihana ohje, yksinkertainen, mutta siinä on kuitenkin joku juju. Lahja oli tykätty. :)

maanantai 12. lokakuuta 2009

Tunnustus

Sain tämän tunnustuksen Jujulta. Kiiiiiiitos. <3


Ohjeet menee näin:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.
Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
Anna tunnustus seitsemälle.
Linkitä nämä blogissasi.
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

1.  En käytä juuri ollenkaan muita sukkia, kuin villasukkia. Joko villasukat tai ei sukkia ollenkaan.
2.  Minulla on ollut parhaimmillaan 13 lävistystä.
3. Puren kynsinauhoja. 
4. Kuuntelen metallimusiikkia.
5. Olen makean suurkuluttaja.
6.  Olen aika pikkutarkka.
7. Inhosin käsitöitä yläasteella. 

Annan tämän tunnustuksen: Pinjalle, Kiekuralle ja Markalle. :)

perjantai 9. lokakuuta 2009

Tyttöilysukat


Neuloinpa pitkästä aikaa itselle sukat. Ja ihanat tuli.

Ohje Novitan sivuilla (ilmestynyt myös 7 Veljestä ekstrassa). Koko 36-37. Lankana 7 Veljestä ja puikot 3 ½ mm. Lankaa meni ~ 1,1 kerää, eli joku 165 g.

Iiiiiihanat. <3

maanantai 5. lokakuuta 2009

Synttäriksi syksyyn

Siskonpojallani on lokakuun alussa synttärit ja halusin muistaa häntä jollain, josta olisi hyötyä ja iloa kylmenevinä päivinä.

Hänellä on kuitenkin jo sen verran ikää, ettei hää pue päälle ihan mitä tahansa. Mikään mälsä juttu ei siis kävisi. Neuloin hälle viime vuonna villasukat, joten jotain muuta oli keksittävä.

Neulekorissani oli neljä kerää Dropsin Eskimo Print-lankaa ja sain siitä inspiraation. Otin käteeni kynän ja aloin hahmottelemaan paperille neulehupparia. Laskeskelin silmukkamääriä käyttäen yhtä Miksun hupparia mallina. Päädyin lyhyisiin hihoihin, koska lankaa oli aika vähän ja ajattelin, että ehkä tuolla eteläisessä Suomessa lyhythihainen villaliivi olisi kivempi, kuin pitkähihainen.

Malli putkahti päästäni. Koko on 92-98 cm. Huppari on neulottu ylhäältä alas, ei saumoja! Lankoina Dropsin Eskimo Print (200 g) ja Marks & Kattensin Tuva (60 g), tätä on hihoissa ja reunaresorissa. Puikot 8. Mallina poseeraa Mikael. :D

Lopputulos on kaiketi ok. En osaa olla tyytyväinen mihinkään. :D Napit on kivat! Plus löysin Kempeleestä (minulle) uuden kivan liikkeen, Kangasvillan, jossa tulen varmasti vierailemaan uudemman kerran.
Paketti lähtee huomenna matkaan ja toivottavasti tämä pääsee pian käyttöön. :)

perjantai 25. syyskuuta 2009

Pappatakki

Tänään sain sitten pappatakkini päätökseen. Sen neulominen olikin piiiiiiitkä projekti, jota tein aika löysin rantein aina silloin kun sattui olemaan fiilistä. Nyt tuli valmista, sopivasti syksyn kylmeneviin iltoihin.

Mitä tähän nyt sanois. Noh, valmistumisesta asti tää on ollut mulla päällä. Eli tykkään, tää on just ihana lötköilyvötköily takki. Mutta. Lanka ei ole mitään kauhean ihanaa, koska siitä on 80 % akryyliä. Se kiiltää ja kaikki virheet näkyy neuloksesta hyvin. Saumat ei oo kauhean kauniit, tosin missään mun käsinsaumaamassa vaatteessa ne ei ole onnistuneet. Hihat on rahtusen liian lyhyet, minkä toki vois korjata jos jaksaisin. :D 

Emmä tiedä, en vaan oo ihan 100 % tyytyväinenkään. En inhoa, mutten iiihan rakastakaan. Ja suurimmaksi osaksi se johtunee langasta, mutta tää oli halpaa! 1,50 e/kerä, nappeineen tää takki ei tullu maksamaan ku jonku 15 e.
Jonku tämän tyylisen/samallaisen vois tehdä toisenkin, mutta ehdottomasti eri langasta. Se Isovelikin (mikä oli ohjeen alkuperäinen lanka) olisi parempaa.

XS koon vaatteeksi tämä on melko hulppea, varsinkin jos ajattelee, että mä lyhensin tätä neuloessa 5 cm. :O

Ohje löytyypi Novitan Syksy 2008-lehdestä. Puikot 6 mm, lankana Red Heart Ltd. Niki (väri tuhkanharmaa) ja menekki 8 kerää (400 g). Yksi kerä jäi, josta ehkä vois tehdä jonku baskerin/myssyn/lapaset tähän lisäksi.

Mun tarttee sulatella ja käyttää tätä hetki. Sitten vasta osaan muodostaa täydellisen mielipiteen tästä. Olen kuitenkin enemmän tyytyväinen, kuin pettynyt. Kyllä tää ehdottomasti käyttöön tulee.

(Saa muuten nähdä, olen suunnitellut viime vuotisen neulehupparini purkamista. Ajattelin tehdä siihenkin avattavan etuosan, jos jaksan...)

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Paljon onnea äiti <3

Äitini toi minulle kerrattain yhden vanhan mekon (luultavasti 70-luvulta) ja esitti syntymäpäivätoiveen. Hän halusi, että tekisin mekon kankaasta laukun. Kangas oli paksua, kudottua puuvillasekoitetta ja kävi hyvin laukkumateriaaliksi.

Muhin ajatusta päässäni ja katselin hieman omia laukkujani. Leikkasin alustavan kaavan sanomalehdestä ja lähdin sen pohjalta toteuttamaan. Laukku muotoutui pikkuhiljaa, ideoiden kehittyessä ompelun aikana.

Kangas itsessään oli hieman synkkää, joten halusin piristää laukkua hieman. Selasin käsityökirjojani ja nappasin hyllystä Mary Oljen Kauneimmat käsityöt-kirjan. Selaisin sitä aikani ja lähdin kokeilemaan paria pitsimallia. 

Ensiksi nappasin lankakoristani jämäkerän harmaata Novitan Tennesseetä ja kokeilin Ahvenanmaan nipukkaympyrää. Se onnistui hyvin ja näytti kivalta. Sommittelin sen laukulle ja totesin, että vielä jotain tarvittaisiin. Hain kirjasta seuraavan minua miellyttävän mallin, Villiruusun, ja sen virkkasin keltaisesta Bambusta. 
Laukun ollessa jo miltein valmis halusin siihen vielä viimeisen silauksen ja virkkasin laukun suulle pitsin. Malli katsottu Tine Solheimin kirjasta "Leikkiä langoilla", barokkireunus mallikerran krs:t 1-4.

Laukku on täysin alitajunnasta vetäisty tuotos; se muotoutui pikkuhiljaa ja ei todellakaan ole täydellinen. Ompelukoneeni on huono käsittelemään paksuja kankaita ja laukun mallissa olisi ollut parantamisen varaa, mutta kaunis siitä tuli. Ainakin minusta.

Tänään annoin laukun äidille, joka piti siitä. :) Se on paras kiitos.

Laukku on siis tehty kierrätysmatskuista, ainoastaan reunassa olevat vinonauhat ovat uusia. Sisällä on puuvillavuori, nappi on puinen ja sekin on samasta mekosta. Olkahihnat ovat mekon vyö.

***

Muoks 21.10.2009:

Tässä hieman actionkuvaa:


torstai 6. elokuuta 2009

Ihana hihatin

Stefanie Japelin kirjassa Fitted Knits on upean hihattimen ohje; Two-tone ribbed shrug. Innostuin hihattimesta nähtyäni sen Kiekuran kutimissa ja halusin itsellenikin sellaisen.

Noh, haluamista kesti aika kauan. Nyt kesähelteillä sitten innostuin neulomaan sen, eikö ole oiva ajankohta? xD Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, eikö?

Lankana ihanan vihreä Gjestalin Janne, menekki 150 g. Puikkoina 4 mm/60 cm ja joustimissa 3 ½ mm/60 cm.

Puikot olivat ehkä hiiiiiiiiiiiitusen liian pienet, hihatin on melko napakka. Noh, se menee päälle ja pysyy päällä, joten ongelmaa ei ole.

Mikä istuvuus, mikä tyyli! Yksi ehdottomista suosikeistani tähän mennessä. :) Olen tähän tosi tyytyväinen.
(Huomatkaa miten hyvin calorimetryni sopii tähän.)

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Pikkuveljelle

Pikkuveikkani täyttää tässä elokuussa 2-vuotta ja halusin muistaa rakasta veljeä jotenkin. Äitipuoleni teki toiveen "synttäripukille" samallaisesta solmupiposta, kuin Mikaelilla. Tein sellaisen. Mielestäni veikka kuitenkin tarvitsi vielä jotain muuta, joten päädyin tekemään hälle myös takin.

Ihananainen Elsebeth Gyntherin tiittihupullinen takki taasen, koko 2-v (92 cm). Edellisestä kerrasta viisastuneena: hihat lyhennetty tarkoituksella, helmaa lyhennetty hieman (muttei liikaa) ja huppua suurennettu.

Takki on tehty kierrätysmatskuista, uutta ovat ainoastaan vetoketju ja vinonauhat reunoissa. Päällikankaana on Mauri Kunnas-aiheinen lakana (jonka olen saanut kaveriltani aikoinani, tein siitä hälle vaippoja ja loppu kangas jäi minulle arkistoon). Sisällä on jotain vaaleanharmaata sekoitekangasta (villainen tuntu, pehmeää), jonka anoppini on ostanut joskus tarkoituksenaan tehdä itselleen takki. Noh, takkia ei koskaan tullut ja kangas päätyi tarpeettomana minulle. Huppua ja etuosaa + hihoja kiertää vaaleansininen vinonauha ja helmassa mintunvihreä. Vetoketju on iloisen keltainen, 40 cm pitkä.

Silmupipossa oranssi-ruskea raitatrikoo ja vaaleankeltainen resori. Oranssi norsu leikattu norsu-PUL jämistä.

Sitten pari "livekuvaa", mallina Mikael. :)

Tässä näkyy parhaiten tuo solmupipo.

Nyt huppu mahtuu paljon paremmin päähän. Lisäsin senttejä päälaelle.

Ihana huppu, loveeeeeen.

Tästä setistä tuli tosi onnistunut ja toivon, että veli tulee pitämään näistä yhtä paljon, kuin minä. :)

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Kuinka kauluspaita paloitellaan?

Jotkin asiat on hyvä jättää 90-luvulle. Nappiverkkarit, napapaidat, mauttomat tekstit t-paidoissa... Ja muodottomat naisten kauluspaidat.

Äitini siivosi komeroa ja meinasi heittää menemään tämän:

Naisten lyhythihainen kauluspaita, mallia liian iso ja muodoton. Tällaisiahan ne oli "kultaisella" 90-luvulla. Hyväkuntoinen paita, 100 % viskoosia. Paita oli kuitenkin aikansa elänyt eikä sitä kukaan käyttänyt. Minä nappasin sen arkistoihini ja sanoin, että kyllä mä siitä jotain teen.

Eilen sain sitten kipinän. Kävin kirjastossa pöllyttämässä käsityölehtiä ja -kirjoja, lainasin muutaman ja tulin kotiin. Suunnittelin, selailin lehtiä, mittelöin paitaa, purin, leikkasin, ompelin.

Lopputulos:

Alkuperäinen kaava Suuri Käsityö 4/2009 lehdestä (jakun kaava), jota on sitten paidan kankaan riittävyyden ehdoilla muokattu omaan makuun sopivaksi. 
Sanonpa vaan, että 100 % viskoosi on kamalaa ommella, tympeää silittää ja mahdotonta kuvata. Täysviskoosi on rumasti laskeutuvaa, lurjua ja rypistyy saakelin helposti. Sekoitteena viskoosi on kivaa, muttei tämmöisenä paitakankaana.

Paita tasona, näkyy tuo malli hieman paremmin.
Säilytin alkuperäiset napituslistat, vaihdoin vain napit valkoisiin, pallomaisiin kantanappeihin. Rintataskun purin pois. Hihoja on lyhennetty ja hieman puhvitettu. Etu- ja takaosassa on kaarrokkeet ja niistä lähtevissä alaosissa on hieman poimutusta. Edessä saumoissa on satiininauhaa ja satiinirusetti koristeena. Kaulus on poistettu ja tilalle tuli musta vinonauha.

Sitä vois pitää vaik näin.

Tai näin. Tuossa edessä on aika pitkä väli ilman nappia, siihen ajattelin ommella nepparin (satiininauhojen kohdalle).
Kuvat on huonoja, koska täällä on TAAS satanut vettä.

Lopputulos "ihan kiva". Asetin tälle aika suuret odotukset, mutta toi kangas petti minut. Jos tää ois esim. puuvillaa, niin tää näyttäis ihan erilaiselta ja ois paljon kivempi. Mutta kyllä tuota käyttää, varsinkin kun etumus kutistuu sitten joskus imetyksen loputtua. Ja jos näyttää, ettei mulla tuu pidettyä tätä, niin pikkusiskoni varmasti diggais tätä - varsinkin kun tää on kierrätetty!

Yritinpä ainakin ja ihan hauskaa mulla oli. Ja tulen varmasti tuunailemaan paitoja tulevaisuudessakin, kirppareilla on monestikin kivoja paitoja, jotka vaan on väärän mallisia.

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Coachella

Mikään ei oo raivostuttavampaa, kuin huomata lankakorin täyttyvän pienistä lankasyttyröistä ja yksittäisistä lankakeristä. Siis yksi kerä tuota väriä, puolitoista kerää toista jne. Melkein kuin huomaamattani oli neulekoriini pesiytynyt Novitan Bambua neljää eri väriä, kutakin ihan mitätön määrä. Mustaa vajaa kerä, ruskeaa kerä, keltaista 1 ½ kerää ja oranssia hieman yli kerä. Ihanaa. Jotenkin ne ärsytti mua siellä korissa, kun ei niin typeristä määristä saa mitään aikaan. Okei, kestoihin imuja tai sitten tiskirättejä. Mutta ei napannu ne ei.

Ravelrya selatessani löysin ohjeen coachellaan. Koska muut keskeneräiset työt eivät sillä hetkellä oikein houkutelleet, ajattelin kokeilla raidallisen coachellan neulomista jämä-Bambuista. Yrittänyttä ei laiteta, eikö?

Koska Bambu on ohjeen lankaa ohuempaa aloin summassa neuloa kokoa M, josta tulikin ihan passeli. Joitain muokkauksia kyllä tein, mutta aika lailla ohjeen mukaan mentiin. Pyöröinä käytin 3 ½ mm/60 cm ja 4 mm/60 cm.


Lankaa meni 162 g, toisin sanoen kaikki oranssit, mustaa ja ruskeaa jäi sykeröt (muutama metri) ja keltaista ~ yli puoli kerää. Aika hyvin sanoisin! Tuosta lopusta keltaisesta voi tehdä vaikka nukelle sukat tms. Se saa jäädä jämäkerien arkistoon, kyllä se paikkansa löytää.


(Kuvien laatu taas +10! Täällä on iha samperin pimeää, ku on eilisestä asti satanut vettä.)

En tykkää pitää tätä silleen, kuin ilmeisesti olisi tarkoitus, vaan minusta on kivempi asetella olkaimet harteille. Plus jos tuon etumuksen antaa kovin lörpöttää, niin raitojen rajat näkyy rumasti.

Raidat on ryhmitelty mulle loogisella tavalla. Paitsi alapuolella, kun musta "loppui", eli sitä oli liian vähän kokonaiseen raitaan. Raidoissa on 13 krs ja raitojen vaihtumiskohdat on sivussa, joka toinen eri puolella.
Oranssi loppui pahimmoilleen kesken päättelyn, joten takapuolella on pätkä ruskeaa lankaa käytetty lopetuksessa. xD Vaan ei se mua haittaa!

(Oli tässä jumaleissön päättelemistä!)

Ajattelin, että tätä vois somistella jotenkin. Olkapäille vois laittaa jonkin koristeen tms, mutta saa ny aluksi olla ilman. Tulihan tästä aika jees ja sain hävitettyä niitä lankoja. Vois joskus tehdä tällaisen yksivärisenä!

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Onnea uudelle elämälle!

Kaverini sai viime torstaina poikavauvan. Uudelle ihmeelle lähtee tämmöisiä tuliaisia:


Villapöpät kaksinkertaisesta hahtuvasta. Aloituksessa 40 s, sukkapuikot 4 ja 4 ½/40 cm pyöröt. Tein näihin hieman korkeamman vyötärön, koska huomasin meidän Joelin pöpistä, että niissä loppuu selän puolelta pituus aika äkkiä vauvan kasvaessa.


Kallopultasku, S kokoa. Sisällä lime coolmax, joka sopii tähän kuin nenä päähän! Makee yhdistelmä. :)

Ja äidillekin jotain. Liivinsuojia, kaikissa kosteusulkuna Br-Pul. Ihoa vasten joustofroteeta, trikoota ja puuvillaa.

Ehkä me pian päästäisiin katsomaan pienokaista ja pääsisi lahjat käyttöön. :)

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Lapset, lapset <3

Painoin koulussa kankaanpainannan ja värjäyksen kurssilla 1,5 m tällaista kangasta:

Ruskea painopohjakangas ja painokuvio violetinsävyistä peittopastaa. Kuvio on itsepiirretty, ideoitu vanhasta retrokankaasta. Painamistekniikka valotettu kaavio.

Kangas on ollut laskostettuna kaapissani vaikka kuinka kauan. Nyt tällä viikolla otin arteeni esille, leikkelin sitä, ompelin ja silitin. Lopputuloksena jotain näin söpöä:

Elsebeth Gyntherin kirjasta Ompele lapselle, Vaatteet 0-4-vuotiaalle, tiittihupullinen takki. Koko 2-v (92 cm). Päällä siis painamani puuvilla, vuorena violetti polyestermokka.

Ihana takki. Ompelu tuli omasta päästä, koska en noudattanut ihan täysin kirjan mallia, joten ompeluohjeita oli turha lukea. Hieman on helmaa lyhennetty (tämä vahingossa), samoin hihoja (tarkoituksella). Edessä on 40 cm:n avovetoketju, joka menee hieman hupun puolelle. Kaulankin saa siis suojaan, jos on tarve.
Ainoa miinus kaavassa on, että huppu on älyttömän nafti. Seuraavaan takkiin muokkaan huppua tilavammaksi, vaikka menee se noinkin. Isompi huppu olisi kuitenkin käytännöllisempi.

Ompelu sujui sykleissä muksujen takia ja omien mokien takia. Pura, ompele, pura uudelleen, ompele taas. Pura vielä vähän. :D Saa nähdä kuinka paljon reikiä tuohon tulee ekan pesun jälkeen... Ei mennyt ihan putkeen, mutta lopputulos on kuitenkin suht siisti ja pysyy päällä. Ensi kerta menee sit jo jouhevammin!

Tässä ollaan menossa päiväkävelylle. Tänne Oulun tietämille tuli tosi kylmä päivä, että ihan huoletta pystyi laittamaan vuoritetun takin päälle.

Ja koska otsikko oli "lapset", saatte kuvaa myös nuoremmasta poikasesta.

Päällä Joelilla on Simpsonihaalari, joka on vielä hieman reilu. 

Ihanaa pukea lapset itsetehtyyn. Tulee niin hyvä olo; minä osaan tehdä jotain.

***

Ehkä kliseisin lause, jonka voi kuulla vanhemman suusta on: "en tiennyt elämästä mitään ennen kuin sain lapsia". Tai sitten: "ikinä en ole rakastanut mitään niin paljon, kuin lapsiani". Korniudestaan huolimatta jokainen äiti ja isi voi varmasti allekirjoittaa nämä lauseet.