Täällä taas

Miten se aika nyt on näin hurahtanut?

No, yksi selitys lienee, että kolmen lapsen sijasta minulla on nyt neljä lasta. Ohohups. Pöräytin tuossa heinäkuun lopuksi vielä yhden pojan lisää. Opiskelin ja olin paksuna, siihen se aika meni. Nyt nautiskellaan vauvantuoksuisesta arjesta, jälleen kerran. Ja mikäs siinä, vauvat on ihania.

Jotain olen kuitenkin tehnyt, aina silloin tällöin. Ja yrittänyt kuvatakin niitä, ajatuksena että ehkä ne päätyy blogiini asti.

Pinterestiä suurkulutan säännöllisesti, ja Ravelrya tulee selailtua kyllä. Välillä on jotain hyppysissä, välillä syliin ei mahdu lasten lisäksi muuta. Mutta aikansa kutakin, eikö?

Viime joululta jäänyt esittelemäti mitä annoin hoitoon ja kouluun lahjaksi. Eli tein tuollaiset kortit, joissa oli virkattu lumihiutale ja kuusenkäpykoristeet. Pakattu sellofaaniin ja sisälle ujutettu talvikonvehteja. Saa nähä mitä tänä vuonna.

Kesälomalle lompsiessa lähti kouluun ja hoitoon kukkia. Orvokkeja istutettuna isohkoihin lasipurkkeihin. Purkit koristelin pitseillä, nauhoilla ja juuttinarulla.

Opettajalle ja hlökohtaiselle avustajalle lähti tällaiset, hieman erilaiset.

Ympäri vuoden olen askarrellut kortteja. Koska korttien ostaminen tällä muistilla on haaste. Muistan ehkä oman nimeni, kaikki muu on sattuman kauppaa. Joten askarteluroinaa on hyvä olla nurkissa.

Kortti äitipuolelleni.

Ylioppilaskortti pikkusiskolleni.

Äitienpäiväkortteja poikien kanssa. Tein yhden mallikappaleen ja pojat teki loput. Noin isojen jätkien kanssa alkaa jo askartelu olla aika mukavaa! Pikku-ukkeli sai vain piirtää kortteihin, kurja äiti. Liukuhihnalla saatiin nämä tehtyä, eikä kukaan nurissut vastaan. Idea löytyi Pinterestistä, tosin hieman muokaten omaan tarpeeseen sopivammaksi.

Pikku-ukkelille synttärikortti. Lada on mieluinen auto.

Kortti äidilleni.

Maariat itselleni. Kotiväen Sukkalankaa, ei mitään maailman parhainta, mutta ihan kelpoa kotisukkiin. Väri on kiva, tuommoinen lämmin kanerva. Puikot 3 ½ mm.

Ostin Oulun kädentaitomessuilta kuviolävistimiä ja sain idiksen kokeilla tällaista kynttiläpurkkia. Erilaisista papereista lävistettyjä tähtiä liimattuna summittaisesti purkin pintaan. On muuten aika kivannäköinen! Tämän annoin äidilleni, itselleni tein samallaisen. Sisällähän näitä ei uskalla poltella, mutta ulkona menevät kyllä.

Sellaisia. Että kyllä mä jotain ehdin. Nyt on jo jouluaskartelut mielessä ja Pinterestissä taulut täyttyy askartelu- ja lahjaideoista. Koukulla on huivi, joka lähestyy valmistumistaan. Vaikka hiljaista on blogipuolella, niin kyllä täällä aina toisinaan jotain luovaa tapahtuu. Harvakseltaan, mutta kuitenkin..!

It's beginning to look a lot like Christmas

Taas se aika vuodesta. Ja aina niin salakavalasti, nopeasti tulla jolokuttaa ja hiillostaa.
Mutta antaa tulla.

Tänäkin vuonna pakersin joulukalenterin pipanoille. Hieman erilaisen, isomman. Viime vuotisessa kalenterissa ongelmaksi koin vessapaperirullan rajoittavan koon. Tänä vuonna sit tällainen.

Eväspusseja, kaksi päällekäin (koska näistä näkyy läpi). Vanahana graafisena suunnittelijana sit pakersin numerokuvat koneella ja tulostelin erilaisille papereille. Numerot on liimattu pussukkaan ja koristeltu glitterliimalla. Erilasia ihania naruja koristeena. Puiset hengarit. Pussit ovat aika isoja, joten hengareita oli pakko ripustaa kaksi päällekäin, jottei yksi hengari ruuhkautuisi.

WIP-kuvaa. Sisälle näihin sujahti mm. Angry Birds piparimuotteja, erilaisia karkkeja (joulukuuseen suklaakoristeita, piparminttukeppejä, kettukarkkeja, toffeeta jne), tarroja, heijastimet, lasten omaan minikuuseen kuusenkoristeita, parisen viestiä (mm. "Viekää linnuille talipalloja ulos!" ja "Katsotaan yhdessä jokin jouluinen elokuva."), joululaulu cd, Angry Birds pinssejä, Kätyrit avaimenperät jajaja. Tänä vuonna oman kalenterin hinnaksi tuli varmasti jonku kalliin Lego kalenterin hinta. En oo ees viittiny laskea. Mutta olen ostellut sisällöt pikkuhiljaa tässä syksyn aikana, joten en ole niin joka euroa laittanut ylös. Oma tekemä on aina oma tekemä. Pitää kuulostella mitä raati sisällöstä tänä vuonna tykkää. Lapset alkavat olla jo niin isoja (8-v ja 6-v, pipana 1,5 v), että sisällön keksiminen on hankalaa, eikä haluaisi pelkkää karkkia tukkia sisään ja pelkät lorut ja arvoitukset eivät meijän pojilla enää mee läpi. Jokunen viesti tosiaan eksyi mukaan, johon liittyi jokin jouluinen toiminta, mutta eniten kalenteriin sujahti karkkia. Hups. No, yhdessä luukussa on myös purkkaa!

Korttejakin olen askarrellut lapsia varten.

Saavat antaa kavereilleen, jos eivät itse innostu askartelemaan. Äiti nääs innostuu. Helposti. Kun pitäisi tentteihin lukea.

Torstaina ois tentti. Mut nyt kutsuu sohva ja virkkuukoukku.

Kaiken keskeltä

Joskus mä hämmennyn siitä, kuinka kauan olen tätä blogia ylläpitänyt. Sen jälkeen hämmennyn siitä, miten paljon mulla on ollut ennen intoa ja aikaa tehdä käsitöitä. Päivitysten määrä on supistunut älyttömästi vuosien varrella, eikä se johdu oikeastaan muusta, kuin siitä että käsitöiden tekeminenkin on tätä nykyään todella pitkän tähtäimen hommaa.
Mihin se aika katoaa?

Okei, kolmen lapsen opiskelevana äitinä ei ole samalla tavalla aikaa ja voimia tehdä koko ajan jotain kaiken muun ohessa. Vaikka se kuinka nollais aivoja. Kun jukoliste ei oo kotiapulaista, joka tekis ruokaa, pesis pyykit, imurois. Ja uskokaa kun sanon, että vaikka tuntuu että joka päivä menee noiden edellämainittujen parissa (enemmän tai vähemmän), niin silti tää hökkelö on kuin pommin jäljiltä ja minä aina yhtä väsynyt.
Mihin se aika katoaa?

No, olin työharjoittelussa tässä. Päiväkodissa. Siellä sai askarella ja se tuntui ihanalta. Olenkin innostunut selailemaan paljon eri askartelujuttuja ja sieltä yrittänyt siirtää kipinää ja energiaa myös muiden käsitöiden pariin. Välillä onnistuen ja välillä ei.

Lupauduin Ravelryn kautta testineulomaan pipon (Suklaakakku nimellä kulkee hän) ja se tuli vihdoin valmiiksi *nolo*. Ei pitäis lupautua, kun on näin hidas neulomaan kaiken keskellä! Mutta joo, lopputulos on ihana ja tykkään mallista kovin. :) Lupaan lisäillä linkin ohjeeseen, kun se on julkaistu tekijän toimesta!

En ole mikään maailman luonnollisin poseeraaja näköjään, mutta speksejä kuvasta huolimatta. Lankana 7 Veljeksen jämiä, oliivinvihreä, petroolinsininen ja ruskea. Puikkoina käytin 4 ½ mm / 40 cm pyöröjä. Aikaa meni about 1 kk, mutta tää on nopeatahtinen tehdä. Autossa tätä neuloo huomaamattaan aika äkkiä! Pitäis saaha siis kuluttaa persustaan enemmän vänkärin penkissä!

Sitten mä oon tehny taas kortteja. Älkää kuolko tähän ylilataukseen.

Työssäoppimispaikalla tuli eräälle työntekijälle lapsenlapsi ja tekaisin heille perheeseen tällaisen kortin.

Pienin pikkusiskoni täytti 18-vee. (Täh?!)
Hälle siis kortti. Ja korvakorutkin tekaisin! Niistäkin tuli aika kivat, yksinkertaisuudessaan aika näyttävät.

Ja viimeisenä isäpuolelle syntymäpäiväkortti. There's no bussiness like show bussiness. Musiikkimiehelle.

Korttien tekeminen on aika kivaa. Jos en tekisi joulukalenteria taas tänä vuonna, niin tekisin kyl joulukortit itse! Ei vaan taida riittää napsut joululahjojen ohella (jos niitäkään saan kovin valtavasti tehtyä).

Ja viimeisenä työssäoppimisen ohjaajalle pieni kiitos. Mulla oli tosi ihana työpaikka, jossa minut otettiin hyvin mukaan porukkaan ja tuli sellainen olo, että jes, mä oikeasti oon hyödyksi täällä. Tykkäsin.

Koristeltu lasipurkki ja sisällä toffeenameja. Erikeepperillä käsitellyt servettisydämet, juuttinarua ja pitsiä. Kannessa on myös liitutaulukalvoa, eli purkkiin voi säilöä karkkien jälkeen muutakin ja kirjoitella vaan kanteen että mitäs siellä on.

Joulu painaa päälle ja pitäisi alkaa orientoitumaan siihenkin. Edelleen kaivataan vuorokauteen lisätunteja. Eikä lisäenergiakaan olisi pahitteeksi. Sellaista joka ei jäisi vyötärölle hengaan, kiitos.

Kortteja

Aikuisopiskelu on raskasta. Vaikka sen miten aattelis, kääntelis ja vääntelis, niin se on raskasta, uuvuttavaa, aikaavievää ja väsyttävää. Huoh. Ehkä se joskus palkitsee.

En oo ehtiny mitään. Jouluki tulee ja ei oo minkäänlaista tehtynä. Voi jumankeka sanon mä. Edellisen päivityksen mattokin purkautui pesussa ja se pitäis osittain virkata uudelleen ja kesken on sukkaa ja huivia. Laatikot pursuilee neulomattomia lankoja. Voi jumankeka.

Siinois Maariat ja Usvaksi nimetty Nachgarten-huivi kesken. Huivi sentään on edistyny rivin jos toisenkin kuvaamisen jälkeen, mutta sukat on prikulleen samassa pisteessä. Lisätunteja vuorokauteen ja jotain piristettä suonen sisäisesti kitooooooos?

No, oon mä jotain tehny. Kortteja ainaski. Tässä pari. Nää on hienoja.

Tän kisukortin tein äidilleni. Tuli aika sulostuttava. Haluttais hommata leimasimia ja kiiltokuvia. Ehkä syyslomalla tempaisen Helsingissä Tigeriin.

Kaunis mies päätyi työssäoppimispaikalle eräälle työkaverille. Komia. Siis kortti.

Valon tuoda pimeään

Joulu oli, joulu meni. Joulu on aina yhtä ihanaa, vaikka se pukkaakin pienehköä ressiä ja pakottaa mm. siivoamaan, joka ei ole allekirjoittaneen mielipuuhia. Tänä vuonna saatiin kuin saatiinkin upea, valkoinen joulu ja kipakat pakkaset, aimo annos hyvää mieltä ja iha sikana lahjoja. Olen siis ollut kiltti? (Ja lapset kanssa?!)

No, meikäläisellä ei rahatilanne ole tänä vuonna hiponut pilviä, koska äitiysloma. Talous on viulunkielenkireydellä ja tein paljon lahjoja itse. Tässä esittelen tätä lasipurkkivillitystäni, eli tuikkukippoja. Näitä tuli tehtyä neuvolaan, esikoisen opettajille, kakkospojan hoitotädille ja putelle ja sitten omaan perheeseen äidille ja äitipuolelleni.

Tämä meni eläkkeelle jääneelle neuvolatädillemme. Halusin häntä jotenkin muistaa, koska hän on ollut todella upea neuvolatyöntekijä ja lapsetkin ovat hänestä niin tykänneet. Pitsiä, helmiä, juuttinarua, kulkunen ja sama liimaustekniikka, kuin aiemminkin. Sisällä led-kynttilä, koska lahjaksi meni.

Sitten myös pakkauskuva, koska KAIKKI näyttää nätimmältä sellofaanissa. Ihan kaikki. Koirankakkakin näyttäisi.

Sitten nämä menivät esikoisen opettajille. Apuopellekin meni yksi, mutta siitä en napannut kuvaa (koska en muistanut). Näissä on tällaiset nätit kuusikulmaiset lasipurkit. Pitsiä, juuttinarua ja isommat kulkuset. Näihin laitoin myös led-kynttilät mukaan.

Tunnelmointikuva!

Tämä taasen meni äidilleni. Tässä on joka toinen sydän läpikuultava, muuten melko samallainen, kuin aiemmat. :)

Ja tämä ripustettava versio meni äitipuolelleni. Tässä on pilttipurkki, juuttinarua ja helmiä. Tästä tuli ihan kuolettavan söpö, joudun ehkä tekemään itselleni näitä sarjan ikkunaa vasten roikkumaan!

Kuvaamatta jäi kolme purkkia, mutta you get the picture here! Palautteesta päätellen nämä ovat olleen pidettyjä lahjoja, mikä ilahduttaa minua tietenkin suuresti. :)

Joulun alla päättyi myös minun vanhempainvapaani, eli olen palannut töihin. Mieheni jatkaa vapaata poikamme kanssa ja minä yritän venyttää napanuoraa... (Toki olenhan minä jo kolmisen kuukautta käynyt töissä vapaitteni ohella, mutta nyt tunnit ovat sopimukseni mukaiset.) Työ haittaa harrastamista, mutta eiköhän tässä pääse puikot suihkimaan ja silleen, ajattelin nimittäin jäädä pian kesälomalle. x)

Kunhan aikaa taas on, palailen muiden lahjojen merkeissä! Koska, ei tässä vielä kaikki...!

Fiilistelen

Mä niin fiilistelen joulua ja lämpimiä sävyjä, lämmintä tunnelmaa. Minusta on ollu ihana pikkuhiljaa hurahtaa taas käsityöhommiin, kilisytellä puikkoja, askarrella ja värkätä. Monet sukat on taas valmistunu, mutta teen niistä oman päivityksen tässä tulevaisuudessa, kun vielä on juttuja sillä saralla kesken.

Oon askarrellu lasipurkeista vaikka ja mitä, koska olen saanut niitä ja niitä kertyy meillä omastakin takaa jonninverran. Tunnelmoin ja romantisoin. Näihin isoihin purkkeihin liimasin erikeepperi+vesi-seoksella lautasliinasta leikattuja sydämiä, niistä tuli tuollaisia kauniin "huurteisia". Suuaukolle liimasin puuvillapitsiä.

Sitten ollaan poikain kanssa askarreltu. Kaavapaperi on ihan huippua ja parasta lumihiutaleiden leikkaamiseen. Kevyttä ja helppoa leikata, vaikka olisikin taiteltuna useaan kerrokseen. Tehtiin sitten keittiöön lumihiutaleita. Ihania.

Ja sit minä olen askarrellut. Joulukalenteri tuli kuin tulikin valmiiksi. Talouspaperi ja wc-paperihylsyjä, alhaalla isompia (koska niissä on isommat yllärit ja pysyypähän paremmin pystyssä). Päissä on foliota, joka on helppo poksauttaa auki, rullat on päällystetty himmeällä, kultaisella lahjapaperilla. Sisällä on kaikenlaisia kivoja nameja (My Little Pony-suklaata, Turtles-suklaata, Pihlaja-karkkeja, Enkeli- ja Tonttu-patukoita, Muumi-tikkareita), tarroja ja kahdessa luukussa on leluyllärit (Lego-minihahmot ja sitten jotkin monsteriblindbagit). Saapa nähä mitä sankarit sanoo, kun huomenna avataan eka luukku. Mutta itselle tämä oli mukava projekti, jonka ehdottomasti uusin ensi vuonnakin, jos kalenteri miellyttää poikia.

Oon aktivoitunu Räveltämössäki taas ja Kaheleissa on kaheloitu Minivyyhtisukkalankavaihdossa, mikä oli tosi hauska juttu. Ideana oli lähettää viidelle vaihtoparille yksi väh. 20 g minivyyhti fingering-paksuista, vahvistettua lankaa. Jotku esittivät toiveita 10 g ja 5 g vyyhteistä, koska aikovat osallistua Jämälankavillasukkajoulukalenteriin. Itselleni valikoitui vaihtoparit, joille oli ok lähettää 20 g vyyhtejä, niin pistin niitä sitten menemään.

Minulta lähti ihan peruslankoja liikenteeseen. Gjestalia, Regiaa, Sandnesia ja Dropsia. Tein sitten lisänä (koska max 3 e maksavat lisäjutun sai laittaa mukaan jos halusi) kaikille parin silmukkamerkkejä. :) Ostin uusia helmiä, niin piti päästä kokeilemaan!

Itse sain takaisin aivan luksuslankoja (ainakin minulle luksus), kuten Väinämöistä, Opalia, Zitronia, Cascadea... Aivan ihania kaikki! Näistä tulee ihanat jämistelysukat. En ole vielä päättänyt teenkö kalenterisukat vai muuten vain jämäsukat, mutta upeat sukat näistä syntyy kuitenkin!

Mulla on tuossa keittiössä kesken pari lasipurkkiprojektia ja parit sukatkin on kesken... Joulukoristelut on aloitettu. Tämä on niin hykerryttävää. ^^

Leikkaa, liimaa, maalaa, kierrä, koristele

Koska joskus pitää myös askarrella. Iskee inspis tehdä jotain muutakin, kuin kilisytellä puikkoja ja koukkuja.

Tein tällaisia tuikkupurkkeja. Led-tuikut on nykyään jo ihan kivan hintaisia ja ne on näihin oikeinkin turvallinen vaihtoehto. (Mä tosin aion olla hurja ja polttaa näissä ulkona ihan oikeita pikkutuikkuja.)

Elikkäs, näisson lasimaalia. Etiketit liotettu pois, pesty kunnolla karhunkielellä ja sitten maalattu.

Toinen purkki on tummempi, siinä on sotkettuna punaista, keltaista ja sinistä lasimaalia. Toivoin vähän parempaa väriliukua, mutta käyttämäni lasimaali on melko tahmeaa laatua, enkä uskaltanut lantrata sitä vedellä, kun pelkäsin että se alkaa juosta purkin pinnalla. Märkänä tää näytti hieman kivemmalta.

Toisessa on punaista ja ripaus keltaista yhteen sotkettuna.

Valkoiset kuviot on painettu virkatusta pitsistä, jonka leikkasin irti vanhasta tyynyliinapitsistä. Sivelin valkoista akryylimaalia irtileikatulle pitsille ja painoin kuvion hieman kuivahtaneen purkin pintaan. Purkkien suuaukolle on kierretty rautalankaa, johon pujottelin helmiä.

Ei nää mitään kaikkein kauneimpia ole, mutta nyt kun on kokeiltu parilla kappaleella, niin osaan varmasti tehdä sievempiä ensi kerralla! Olenkin jo yhden purkin saanut jo jemmaan. Ulkona nämä on sieviä, sisällä ei tohdi kauheana kynttilöitä poltella kisujen takia. Ehkä niitä led-tuikkuja sitten..!

Sitten askarreltiin lasten kanssa isänpäiväkortteja. Yritän joka vuosi keksiä jonkin uuden jutun ja yleensä yritän saada lapsista jonkin kuvan tms ujutettua ideaan mukaan. Tämmöisiä tänä vuonna.

"Vauvalta" papalle tällainen. Jalanjäljet sydämen muotoon ja erilaisista papereista leikattuja sydämiä. Sisällä oli sitten kuva pojasta ja pojanpojasta sylikkäin. :) Mukava muisto siltä ajalta kun vauva oli vielä pieni, ensi vuonna jo sitten pääsee poitsu itsekin enemmän askarteluun mukaan.

Sitten isompien kanssa tehtyjä autokortteja. Molemmat pojjaat tekivät yhdessä jokaista korttia, niin että molempien kädenjälki näkyy. Näistä tuli hauskoja! Viime vuosina on lähtenyt maailmalle muistaakseni ainakin kalastusvene-, ja telkkarikortit, muita en muista. Ei ole tullut ikävä kyllä kuvattua kortteja, harmittaa näin jälkikäteen kovasti.

Sukkahommat on hyvällä mallilla, yhdet uudet lennähtivät jo puikoille! Piakkoin taas siis sukkapäivitystä ja joululahjaideat muhinoi mukavasti päässä. Jotain itsetehtyä siis tänä(kin) vuonna luvassa, vaikkei kaikkia lahjoja kyllä mitenkään ehdi itse tehdä.

Tuloillaan on myös itsetehty joulukalenteri, ekaa kertaa ikinä! Idea on jo, nyt vain kerätään materiaalit ja pikkuhiljaa lapsilta salaa toteutetaan... Thih!

Lisätty 11.11.14:
Action-kuva lyhdystä.

Valoa pimeään

Hei, arvoitus! Mitä saa, kun yhdistää ruostuneen säilykelasipurkin, nauhaa, käpyjä, tuikun ja yhden naisen, joka saa keskellä yötä inspiraation?

 

No, lyhtyhän siitä!

Elikkä mitä tein? No, purin atomeiksi koko purkin mekanismin ja hinkutin ruosteen pois purkista ja metalliosista. Tarpeettoman osat, kuten sulkijan ja kannen jätin pois. Yhdistelin metalliosia oman maun mukaan. Koristelin hieman ja tadaa - ihana lyhty!

Ja joo, ei ehkä maailman paloturvallisin tapaus, mutta ulkona tuikkua poltettaessa tuskin saa aikaan vahinkoa. Suuaukko on varsin suuri ja ilma kiertää purkin sisällä hyvin.

On kuulkaa komia!