perjantai 25. syyskuuta 2009

Pappatakki

Tänään sain sitten pappatakkini päätökseen. Sen neulominen olikin piiiiiiitkä projekti, jota tein aika löysin rantein aina silloin kun sattui olemaan fiilistä. Nyt tuli valmista, sopivasti syksyn kylmeneviin iltoihin.

Mitä tähän nyt sanois. Noh, valmistumisesta asti tää on ollut mulla päällä. Eli tykkään, tää on just ihana lötköilyvötköily takki. Mutta. Lanka ei ole mitään kauhean ihanaa, koska siitä on 80 % akryyliä. Se kiiltää ja kaikki virheet näkyy neuloksesta hyvin. Saumat ei oo kauhean kauniit, tosin missään mun käsinsaumaamassa vaatteessa ne ei ole onnistuneet. Hihat on rahtusen liian lyhyet, minkä toki vois korjata jos jaksaisin. :D 

Emmä tiedä, en vaan oo ihan 100 % tyytyväinenkään. En inhoa, mutten iiihan rakastakaan. Ja suurimmaksi osaksi se johtunee langasta, mutta tää oli halpaa! 1,50 e/kerä, nappeineen tää takki ei tullu maksamaan ku jonku 15 e.
Jonku tämän tyylisen/samallaisen vois tehdä toisenkin, mutta ehdottomasti eri langasta. Se Isovelikin (mikä oli ohjeen alkuperäinen lanka) olisi parempaa.

XS koon vaatteeksi tämä on melko hulppea, varsinkin jos ajattelee, että mä lyhensin tätä neuloessa 5 cm. :O

Ohje löytyypi Novitan Syksy 2008-lehdestä. Puikot 6 mm, lankana Red Heart Ltd. Niki (väri tuhkanharmaa) ja menekki 8 kerää (400 g). Yksi kerä jäi, josta ehkä vois tehdä jonku baskerin/myssyn/lapaset tähän lisäksi.

Mun tarttee sulatella ja käyttää tätä hetki. Sitten vasta osaan muodostaa täydellisen mielipiteen tästä. Olen kuitenkin enemmän tyytyväinen, kuin pettynyt. Kyllä tää ehdottomasti käyttöön tulee.

(Saa muuten nähdä, olen suunnitellut viime vuotisen neulehupparini purkamista. Ajattelin tehdä siihenkin avattavan etuosan, jos jaksan...)

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Paljon onnea äiti <3

Äitini toi minulle kerrattain yhden vanhan mekon (luultavasti 70-luvulta) ja esitti syntymäpäivätoiveen. Hän halusi, että tekisin mekon kankaasta laukun. Kangas oli paksua, kudottua puuvillasekoitetta ja kävi hyvin laukkumateriaaliksi.

Muhin ajatusta päässäni ja katselin hieman omia laukkujani. Leikkasin alustavan kaavan sanomalehdestä ja lähdin sen pohjalta toteuttamaan. Laukku muotoutui pikkuhiljaa, ideoiden kehittyessä ompelun aikana.

Kangas itsessään oli hieman synkkää, joten halusin piristää laukkua hieman. Selasin käsityökirjojani ja nappasin hyllystä Mary Oljen Kauneimmat käsityöt-kirjan. Selaisin sitä aikani ja lähdin kokeilemaan paria pitsimallia. 

Ensiksi nappasin lankakoristani jämäkerän harmaata Novitan Tennesseetä ja kokeilin Ahvenanmaan nipukkaympyrää. Se onnistui hyvin ja näytti kivalta. Sommittelin sen laukulle ja totesin, että vielä jotain tarvittaisiin. Hain kirjasta seuraavan minua miellyttävän mallin, Villiruusun, ja sen virkkasin keltaisesta Bambusta. 
Laukun ollessa jo miltein valmis halusin siihen vielä viimeisen silauksen ja virkkasin laukun suulle pitsin. Malli katsottu Tine Solheimin kirjasta "Leikkiä langoilla", barokkireunus mallikerran krs:t 1-4.

Laukku on täysin alitajunnasta vetäisty tuotos; se muotoutui pikkuhiljaa ja ei todellakaan ole täydellinen. Ompelukoneeni on huono käsittelemään paksuja kankaita ja laukun mallissa olisi ollut parantamisen varaa, mutta kaunis siitä tuli. Ainakin minusta.

Tänään annoin laukun äidille, joka piti siitä. :) Se on paras kiitos.

Laukku on siis tehty kierrätysmatskuista, ainoastaan reunassa olevat vinonauhat ovat uusia. Sisällä on puuvillavuori, nappi on puinen ja sekin on samasta mekosta. Olkahihnat ovat mekon vyö.

***

Muoks 21.10.2009:

Tässä hieman actionkuvaa: