Jo joutui armas aika

Niin se vain on, että esikoinen päätti ensimmäisen luokkansa ja menee syksyllä kakkoselle. Härregud. Ensimmäinen luokka on ollut kyllä ihan huippumahtava, ja siitä on kiittäminen ihanaa opettajaa, erityisopettajaa ja avustajaa. Jotain pientä siis piti tehdä kesäloman kunniaksi!

Puuvillakassit kesän rientoihin!

Tämän kassin tein luokanopettajalle. Sisälle sujautettiin pieni Fazerin suklaalevy ja kortti. Virkkasin pienen ympyrän puuvillalangan jämästä. Malli on kirjasta Mary Oljen kauneimmat käsityöt ja virkkausmallin nimi on Villiruusu. Koukku nro 3. Ympyrä on ommeltu koneella kiinni kassiin ja ompelin vielä suuaukolle kapeaa pitsiä.

Nämä kaksi on poika sitten oman valintansa mukaan erityisopettajalle ja avustajalle. Näissä on myös sama Villiruusu-malli, mutta jätin viimeisen kerroksen (nirkkokerros) tekemättä. Puuvillalankojeni loput olivat hieman pienehköjä nyttyjä, niin langat eivät riittäneet kummassakaan viimeiseen kerrokseen asti. :D Mutta oikeastaan se ei haittaa, kuvio on sievä tällaisenakin! Näihin sujautettiin sisälle kortit.

Toivottavasti kassit pääsevät käyttöön!
Jäin itsekin nyt kesälomalle ja toivottavasti ehdin koukuttelemaan tämän loman aikana. ^^ Koukulla on yksi uusi huivi ja se on kyllä kaunis, kunhan vain saisi vuorokauteen lisää tunteja sen tekemiseen...

Leikkaa, liimaa, maalaa, kierrä, koristele

Koska joskus pitää myös askarrella. Iskee inspis tehdä jotain muutakin, kuin kilisytellä puikkoja ja koukkuja.

Tein tällaisia tuikkupurkkeja. Led-tuikut on nykyään jo ihan kivan hintaisia ja ne on näihin oikeinkin turvallinen vaihtoehto. (Mä tosin aion olla hurja ja polttaa näissä ulkona ihan oikeita pikkutuikkuja.)

Elikkäs, näisson lasimaalia. Etiketit liotettu pois, pesty kunnolla karhunkielellä ja sitten maalattu.

Toinen purkki on tummempi, siinä on sotkettuna punaista, keltaista ja sinistä lasimaalia. Toivoin vähän parempaa väriliukua, mutta käyttämäni lasimaali on melko tahmeaa laatua, enkä uskaltanut lantrata sitä vedellä, kun pelkäsin että se alkaa juosta purkin pinnalla. Märkänä tää näytti hieman kivemmalta.

Toisessa on punaista ja ripaus keltaista yhteen sotkettuna.

Valkoiset kuviot on painettu virkatusta pitsistä, jonka leikkasin irti vanhasta tyynyliinapitsistä. Sivelin valkoista akryylimaalia irtileikatulle pitsille ja painoin kuvion hieman kuivahtaneen purkin pintaan. Purkkien suuaukolle on kierretty rautalankaa, johon pujottelin helmiä.

Ei nää mitään kaikkein kauneimpia ole, mutta nyt kun on kokeiltu parilla kappaleella, niin osaan varmasti tehdä sievempiä ensi kerralla! Olenkin jo yhden purkin saanut jo jemmaan. Ulkona nämä on sieviä, sisällä ei tohdi kauheana kynttilöitä poltella kisujen takia. Ehkä niitä led-tuikkuja sitten..!

Sitten askarreltiin lasten kanssa isänpäiväkortteja. Yritän joka vuosi keksiä jonkin uuden jutun ja yleensä yritän saada lapsista jonkin kuvan tms ujutettua ideaan mukaan. Tämmöisiä tänä vuonna.

"Vauvalta" papalle tällainen. Jalanjäljet sydämen muotoon ja erilaisista papereista leikattuja sydämiä. Sisällä oli sitten kuva pojasta ja pojanpojasta sylikkäin. :) Mukava muisto siltä ajalta kun vauva oli vielä pieni, ensi vuonna jo sitten pääsee poitsu itsekin enemmän askarteluun mukaan.

Sitten isompien kanssa tehtyjä autokortteja. Molemmat pojjaat tekivät yhdessä jokaista korttia, niin että molempien kädenjälki näkyy. Näistä tuli hauskoja! Viime vuosina on lähtenyt maailmalle muistaakseni ainakin kalastusvene-, ja telkkarikortit, muita en muista. Ei ole tullut ikävä kyllä kuvattua kortteja, harmittaa näin jälkikäteen kovasti.

Sukkahommat on hyvällä mallilla, yhdet uudet lennähtivät jo puikoille! Piakkoin taas siis sukkapäivitystä ja joululahjaideat muhinoi mukavasti päässä. Jotain itsetehtyä siis tänä(kin) vuonna luvassa, vaikkei kaikkia lahjoja kyllä mitenkään ehdi itse tehdä.

Tuloillaan on myös itsetehty joulukalenteri, ekaa kertaa ikinä! Idea on jo, nyt vain kerätään materiaalit ja pikkuhiljaa lapsilta salaa toteutetaan... Thih!

Lisätty 11.11.14:
Action-kuva lyhdystä.

Syksyn pimeneviin iltoihin

Näin syksyn kynnyksellä monet alkavat polttaa kynttilöitä. Niin tekee myös äitini. Mietin hälle kuumeisesti jotain synttärilahjaa, ja muistin yhtäkkiä nähneeni Annelin blogissa sieviä lasipurkkilyhtyjä. Sain niistä inspiksen ja tein äidille lyhdyn!

Lyhty on koottu Herkkumaan purkista, jossa on suuri suuaukko ja purkki ei kapene ylöspäin. Ympärille on virkattu 1,5 mm koukulla Mary Oljen Kauneimmat Käsityöt kirjasta pitsineliöitä ja pohjaan ympyrä, purkki on ikäänkuin pussissa. Suuaukolla on kuparinhohtoista rautalankaa kiedottuna ja ripustuslenkki on samaa rautalankaa.

Sopivan rouheinen, eikö totta? Toki tämä on vain valvottuun ulkokäyttöön, koska eihän tämä mitään paloturvallisuusstandardeja täytä. Mutta ehkä pelkkä tuikku tämän sisällä riittää tuomaan iloa ja tunnelmaa terassille. :)

Kaikenlaista sekalaista

Tässä on nyt tämmöinen sekalaisuuspäivitys. :)
Kaikenlaista mitä on tullut näprättyä. Mulla on tuolla iso kasa töitä odottamassa kuvaamista, ois mekkoa, huivi, pikkupojan takki... Kamera vaan on teillä tietämättömillä (=miehelläni), joten tässä muita aiemmin kuvattuja juttuja.

Ensiksi päivityskuva. Viime kesäinen virkattu tunika on päässyt nyt vasta oikeuksiinsa. :) Eli olen vihdoin fyysisesti sellaisessa kuosissa, että uskallan käyttää tätä... Bikinien päällä tämä on tosi kiva!

Sitten ommeltua.

Tuunattu t-paidasta. Sain miehen mummulta ihanan värisen t-paidan, johon harmikseni tuli hiusväristä tahra rintaan. Paita oli aivan uusi ja väri ihan lemppari, joten halusin pelastaa sen. Otin mallia yhdestä toisesta topista ja piirsin summittaisesti kaavat tähän.

Kaulus/olkaimet on tehty mummuni pyyhkeenreunaan virkkaamasta pitsistä, jonka olen leikannut talteen. Nappi ei tullut jäädäkseen, se oli vähän aikaa koristeena ja otin sen sitten pois. Ajattelin tosin, että tekisin tuollaisesta napista rintaneulan, että voisin käyttää sitä silloin kun huvittaa. :)

Ja sitten kierrätysaskartelua.

Materiaaleina tyhjät kissanruokapurkit, Marimekon lautasliinat, Erikeepperi ja vesi. Ylin yksilö on ompelutarvikkeille, eli siinä seisoo sakset, kyniä, ratkoja, hyrrä jne. Alemmat ovat tuhkakuppeja pihallemme. Inhoan kerätä tumppeja pihalta. >:(

Ulkona olevat ovat kastuneetkin pari kertaa sateessa, eivätkä ole menneet miksikään. :)

Ja viimeisenä minivirkkausta.

Korvakorut pikkusiskolleni, joka pääsi ala-asteelta. Hän sai luokkansa parhaimman todistuksen, musiikin stipendin ja hymytyttöpatsaan! Siinä oli aihetta jo pikku lahjukselle. Ostin Halpa-Hallista korvakorut, jossa oli sievät vihreät kivipallot. Tuunasin niitä ja virkkasin mieheni perhosidontavälineistä löytyneellä hopealangalla niihin isoäidinneliöt. :) Koukku 1 mm. Paljon kivemmat tuli!

Mukavia kesäilmoja kaikille lukijoille! :)

Pimp my pullover!

Heitin vanhan, mökkikäytössä olleen teollisen villapaidan 60-asteen kirjopyykkiin, leikkelin ja ompelin, virkkasin ja kirjoin. Tulos on tällainen:

Huovutettu jakku! Leikkasin paidan siis keskeltä auki ja virkkasin reunoihin kiinteitä silmukoita. Hihat leikkasin lyhyemmiksi ja virkkasin niihin kiinteitä silmukoita ja nirkkoja.

Jakku kiinnitetään alhaalta yhdellä napilla. Itsetehty nappi, Cernit-massasta.

Ja koska sain suunnattoman inspiksen Käsityö Talvi 2009-lehdestä, niin kirjoin etumukseen hyvin vapaalla tekniikalla kukkaköynnöksen. Sekalainen seurakunta erilaisia lankoja, pääasiassa villaisia kirjontalankoja mummun perintönä.

Parempia kuvia itse jakusta sitten, kun jaksan hiipiä valoisaan aikaan ulos.

***

7.3.2010: Uusia kuvia!

***

Ja teinhän mä viime v.loppuna tällaisetkin!

Pocketbook slippersit Novitan Seiskaveikasta. Nappeina taasen itseväkerretyt syrämmet. Nää oli hämäävän näköiset ja nopeat tehdä, mutta hyvät tossut ne on!

Kuinka kauluspaita paloitellaan?

Jotkin asiat on hyvä jättää 90-luvulle. Nappiverkkarit, napapaidat, mauttomat tekstit t-paidoissa... Ja muodottomat naisten kauluspaidat.

Äitini siivosi komeroa ja meinasi heittää menemään tämän:

Naisten lyhythihainen kauluspaita, mallia liian iso ja muodoton. Tällaisiahan ne oli "kultaisella" 90-luvulla. Hyväkuntoinen paita, 100 % viskoosia. Paita oli kuitenkin aikansa elänyt eikä sitä kukaan käyttänyt. Minä nappasin sen arkistoihini ja sanoin, että kyllä mä siitä jotain teen.

Eilen sain sitten kipinän. Kävin kirjastossa pöllyttämässä käsityölehtiä ja -kirjoja, lainasin muutaman ja tulin kotiin. Suunnittelin, selailin lehtiä, mittelöin paitaa, purin, leikkasin, ompelin.

Lopputulos:

Alkuperäinen kaava Suuri Käsityö 4/2009 lehdestä (jakun kaava), jota on sitten paidan kankaan riittävyyden ehdoilla muokattu omaan makuun sopivaksi. 
Sanonpa vaan, että 100 % viskoosi on kamalaa ommella, tympeää silittää ja mahdotonta kuvata. Täysviskoosi on rumasti laskeutuvaa, lurjua ja rypistyy saakelin helposti. Sekoitteena viskoosi on kivaa, muttei tämmöisenä paitakankaana.

Paita tasona, näkyy tuo malli hieman paremmin.
Säilytin alkuperäiset napituslistat, vaihdoin vain napit valkoisiin, pallomaisiin kantanappeihin. Rintataskun purin pois. Hihoja on lyhennetty ja hieman puhvitettu. Etu- ja takaosassa on kaarrokkeet ja niistä lähtevissä alaosissa on hieman poimutusta. Edessä saumoissa on satiininauhaa ja satiinirusetti koristeena. Kaulus on poistettu ja tilalle tuli musta vinonauha.

Sitä vois pitää vaik näin.

Tai näin. Tuossa edessä on aika pitkä väli ilman nappia, siihen ajattelin ommella nepparin (satiininauhojen kohdalle).
Kuvat on huonoja, koska täällä on TAAS satanut vettä.

Lopputulos "ihan kiva". Asetin tälle aika suuret odotukset, mutta toi kangas petti minut. Jos tää ois esim. puuvillaa, niin tää näyttäis ihan erilaiselta ja ois paljon kivempi. Mutta kyllä tuota käyttää, varsinkin kun etumus kutistuu sitten joskus imetyksen loputtua. Ja jos näyttää, ettei mulla tuu pidettyä tätä, niin pikkusiskoni varmasti diggais tätä - varsinkin kun tää on kierrätetty!

Yritinpä ainakin ja ihan hauskaa mulla oli. Ja tulen varmasti tuunailemaan paitoja tulevaisuudessakin, kirppareilla on monestikin kivoja paitoja, jotka vaan on väärän mallisia.