Kuinka kauluspaita paloitellaan?

Jotkin asiat on hyvä jättää 90-luvulle. Nappiverkkarit, napapaidat, mauttomat tekstit t-paidoissa... Ja muodottomat naisten kauluspaidat.

Äitini siivosi komeroa ja meinasi heittää menemään tämän:

Naisten lyhythihainen kauluspaita, mallia liian iso ja muodoton. Tällaisiahan ne oli "kultaisella" 90-luvulla. Hyväkuntoinen paita, 100 % viskoosia. Paita oli kuitenkin aikansa elänyt eikä sitä kukaan käyttänyt. Minä nappasin sen arkistoihini ja sanoin, että kyllä mä siitä jotain teen.

Eilen sain sitten kipinän. Kävin kirjastossa pöllyttämässä käsityölehtiä ja -kirjoja, lainasin muutaman ja tulin kotiin. Suunnittelin, selailin lehtiä, mittelöin paitaa, purin, leikkasin, ompelin.

Lopputulos:

Alkuperäinen kaava Suuri Käsityö 4/2009 lehdestä (jakun kaava), jota on sitten paidan kankaan riittävyyden ehdoilla muokattu omaan makuun sopivaksi. 
Sanonpa vaan, että 100 % viskoosi on kamalaa ommella, tympeää silittää ja mahdotonta kuvata. Täysviskoosi on rumasti laskeutuvaa, lurjua ja rypistyy saakelin helposti. Sekoitteena viskoosi on kivaa, muttei tämmöisenä paitakankaana.

Paita tasona, näkyy tuo malli hieman paremmin.
Säilytin alkuperäiset napituslistat, vaihdoin vain napit valkoisiin, pallomaisiin kantanappeihin. Rintataskun purin pois. Hihoja on lyhennetty ja hieman puhvitettu. Etu- ja takaosassa on kaarrokkeet ja niistä lähtevissä alaosissa on hieman poimutusta. Edessä saumoissa on satiininauhaa ja satiinirusetti koristeena. Kaulus on poistettu ja tilalle tuli musta vinonauha.

Sitä vois pitää vaik näin.

Tai näin. Tuossa edessä on aika pitkä väli ilman nappia, siihen ajattelin ommella nepparin (satiininauhojen kohdalle).
Kuvat on huonoja, koska täällä on TAAS satanut vettä.

Lopputulos "ihan kiva". Asetin tälle aika suuret odotukset, mutta toi kangas petti minut. Jos tää ois esim. puuvillaa, niin tää näyttäis ihan erilaiselta ja ois paljon kivempi. Mutta kyllä tuota käyttää, varsinkin kun etumus kutistuu sitten joskus imetyksen loputtua. Ja jos näyttää, ettei mulla tuu pidettyä tätä, niin pikkusiskoni varmasti diggais tätä - varsinkin kun tää on kierrätetty!

Yritinpä ainakin ja ihan hauskaa mulla oli. Ja tulen varmasti tuunailemaan paitoja tulevaisuudessakin, kirppareilla on monestikin kivoja paitoja, jotka vaan on väärän mallisia.

Coachella

Mikään ei oo raivostuttavampaa, kuin huomata lankakorin täyttyvän pienistä lankasyttyröistä ja yksittäisistä lankakeristä. Siis yksi kerä tuota väriä, puolitoista kerää toista jne. Melkein kuin huomaamattani oli neulekoriini pesiytynyt Novitan Bambua neljää eri väriä, kutakin ihan mitätön määrä. Mustaa vajaa kerä, ruskeaa kerä, keltaista 1 ½ kerää ja oranssia hieman yli kerä. Ihanaa. Jotenkin ne ärsytti mua siellä korissa, kun ei niin typeristä määristä saa mitään aikaan. Okei, kestoihin imuja tai sitten tiskirättejä. Mutta ei napannu ne ei.

Ravelrya selatessani löysin ohjeen coachellaan. Koska muut keskeneräiset työt eivät sillä hetkellä oikein houkutelleet, ajattelin kokeilla raidallisen coachellan neulomista jämä-Bambuista. Yrittänyttä ei laiteta, eikö?

Koska Bambu on ohjeen lankaa ohuempaa aloin summassa neuloa kokoa M, josta tulikin ihan passeli. Joitain muokkauksia kyllä tein, mutta aika lailla ohjeen mukaan mentiin. Pyöröinä käytin 3 ½ mm/60 cm ja 4 mm/60 cm.

Lankaa meni 162 g, toisin sanoen kaikki oranssit, mustaa ja ruskeaa jäi sykeröt (muutama metri) ja keltaista ~ yli puoli kerää. Aika hyvin sanoisin! Tuosta lopusta keltaisesta voi tehdä vaikka nukelle sukat tms. Se saa jäädä jämäkerien arkistoon, kyllä se paikkansa löytää.

(Kuvien laatu taas +10! Täällä on iha samperin pimeää, ku on eilisestä asti satanut vettä.)

En tykkää pitää tätä silleen, kuin ilmeisesti olisi tarkoitus, vaan minusta on kivempi asetella olkaimet harteille. Plus jos tuon etumuksen antaa kovin lörpöttää, niin raitojen rajat näkyy rumasti.

Raidat on ryhmitelty mulle loogisella tavalla. Paitsi alapuolella, kun musta "loppui", eli sitä oli liian vähän kokonaiseen raitaan. Raidoissa on 13 krs ja raitojen vaihtumiskohdat on sivussa, joka toinen eri puolella.
Oranssi loppui pahimmoilleen kesken päättelyn, joten takapuolella on pätkä ruskeaa lankaa käytetty lopetuksessa. xD Vaan ei se mua haittaa!

(Oli tässä jumaleissön päättelemistä!)

Ajattelin, että tätä vois somistella jotenkin. Olkapäille vois laittaa jonkin koristeen tms, mutta saa ny aluksi olla ilman. Tulihan tästä aika jees ja sain hävitettyä niitä lankoja. Vois joskus tehdä tällaisen yksivärisenä!

Onnea uudelle elämälle!

Kaverini sai viime torstaina poikavauvan. Uudelle ihmeelle lähtee tämmöisiä tuliaisia:

Villapöpät kaksinkertaisesta hahtuvasta. Aloituksessa 40 s, sukkapuikot 4 ja 4 ½/40 cm pyöröt. Tein näihin hieman korkeamman vyötärön, koska huomasin meidän Joelin pöpistä, että niissä loppuu selän puolelta pituus aika äkkiä vauvan kasvaessa.

Kallopultasku, S kokoa. Sisällä lime coolmax, joka sopii tähän kuin nenä päähän! Makee yhdistelmä. :)

Ja äidillekin jotain. Liivinsuojia, kaikissa kosteusulkuna Br-Pul. Ihoa vasten joustofroteeta, trikoota ja puuvillaa.

Ehkä me pian päästäisiin katsomaan pienokaista ja pääsisi lahjat käyttöön. :)

Koukulta

Novitan Kesä 2009 lehdestä bongattu ja toteutettu:

Virkattu, hupullinen tunika Novita Bambusta. Koko XS, virkkuukoukku nro 3 ja menekki 306 g (ihan on kuulkaa punnittu!). 

Olen ihastunut. Malli oli helppo ja mukava virkata, kun oppi mallikerran ulkoa. Pitkästä aikaa virkkasin jotain näin isoa. Aikaa tähän tuhlautui joku 6 vkoa, välillä loppui lanka kesken ja piti väkertää sit kaikkea muuta. Hiekkalaatikon reunalla tätäkin on virkattu.

Joku toinen väri olisi ehkä ollut kivempi (= kesäisempi), mutta mulla sattui olemaan tätä mustaa hamstrattuna, joten päätin tuhota ne tähän. Ja onhan musta aika universaali väri, sopii monen tilaisuuteen ja väriin liipadaapa.

Ohjetta on noudatettu orjallisesti, paitsi reunojen rapuvirkkauksen sijaan käytin ihan vain kiinteitä silmukoita. Mun rapuvirkkaus oli niin susirumaa, ettei sitä ois kattellu erkkikään.

Sääli että oon vielä niin ällöpullamössökunnossa raskauden jälkeen, ettei tätä ilkeä käyttää. Pitää odotella, että imetys sulattaa mut taas tikuksi. Ja jos ei, niin lahjoitan tämän jollekin kauniille ja hoikalle, joka voi kantaa tätä kunnialla. Itse tyydyn toistaiseksi käyttämään tätä kodin sisäpuolella.

Voi rakkaus ku oon tyytyväinen tähän!

Oodi oranssille

Oranssi trikoopala on kummitellut kangashyllylläni kuukausikaupalla. "Mitä pirua minä tuosta teen?", mietin usein. Trikoo on hyvinlaskeutuvaa ja aika ohkaista, joten mitään hupparia siitä ei voisi tehdä. Pyörittelin yksi ilta käsityölehtiäni sohvalla ja löysin kuin löysinkin kivannäköisen ohjeen.

Ohje on SK:n lehdestä 2/07. Koko 36, hieman reiluhko meikäläiselle. Tunikassa se ei niin haittaa. Ommellessa tein pieniä muokkauksia, kuten lyhensin hihoja ja tein pari rakennetta eri tavalla. Napituslistaan laitoin painoneppareita tavallisien nappien sijaan.

Tunika on hyvänmallinen, koska tästä saa tissin melko vaivattomasti ulos, eli tämä päällä on helppo imettää. 
Kauneusvirheitä työn jäljessä on vaikka muille jakaa, mutta ehkei ne normisilmiin satu. Meikäläisen kriittinen katse näkee kaikki pikkumokatkin vähän turhan hyvin... Tein tämän ristiäisiä ajatellen, mutta tämä taitaa olla liian arkinen sinne. Ehkä saan virkatun tunikan valmiiksi sinne. (Tai sitten en, ensi viikolla ois ristiäiset...)

Ja sitten muita juttuja!

Neuloin Miksulle villakuoret, tadaa.

Ohje Warm Heart Woolies by Ruth Garcia 2005. Löytyy KVI:n keskustelufoorumilta tsi-villahousut- osiosta. Lankana kaksinkertainen hahtuva, Pirtin hahtuvaa varmaan. Puikot 4 & 5. Hieman reilunkokoinen tuli, mutta eipä ole vuotanut kertaakaan! Uskomattoman hyvä istuvuus, vielä kun malttais hieman vyöräröltä fiksata (kiristää jotenkin), niin olis täydellinen. Joelillekin ajattelin tällaiset tehdä, tuolla ois Loftia odottelemassa... Tarran ompeleminen villaneuleeseen on muuten yllättävän vaikeaa!

Lisää tissirättejä. :D Näitä meneekin näköjään enemmän, kuin Miksun imetyksessä, joten tekaisin vielä parit. Ihoa vasten velour ja trikoo.

Vau-vau-vauvattaa

Viimeiset rutistukset vauvan vaippasatoa varten. Näillä mennään aluksi. Sitten kun näkee mikä kaava/vaippa on ollut hyvä, niin voin tehdä lisää. Kyllä me näilläkin pärjätään hyvin ekat viikot, ehkä jopa kuukaudet. Mukana myös muita vauvoihin liittyvää, pieniä näperryksiä. :)

Maskotti, esim. vaunuihin. Tämä lähti serkkuni poikavauvalle. Ohjepohjana käytetty Bobia, vaikkei lopputulos olekaan yhtään Bobin näköinen. Otus on olevinaan jokin jääkarhu/kuutti/koira tms. Pikaisesti tehty, kun en muutakaan keksinyt!

Vauvan sukille matonkuteista virkattu kori. Hieman riemunkirjava, koska olen tyhmä hamstrannut kaikkia värejä aika pieniä määriä, yksivärinen kori ei olisi noin isona tullut onnistumaan. Trikoo- ja puuvillakudetta, virkkuukoukku 8. Ohjeena käytin tätä. Korinsuussa on pujoteltuna violettia kudetta, koska keltainen kude ei meinannut pysyä napakasti muodossaan. Kyllä se tuolla kaapin perukoilla menee... Ei sitä kukaan sieltä näe. :D

Villapöpät kaksinkertaisesta hahtuvasta. Sukkapuikot 4 ja pyöröpuikot 4 ½. Aloitukseen otin 40 s ja silti näistä tuli hieman isohkot. Imo eivät ole vieläkään NB kokoa. En vain uskaltanut kokeilla pienempiä kokoja, ne näytti puikoilla niiiiiiin pieniltä! En kyllä taida enää villiksiä neuloa, esikoinenkin tarvis vielä yhdet uudet ja onhan noita laatikko väärällään jo muutenkin. Nämä on pienimmät ja kyllä näilläkin varmasti pääsee jo pitkälle.

Vielä yhdet liivinsuojat. Iki-ihanaa norsut-Br Pulia, limeä coolmaxia ja imuina sherpaa ja flanellia.

Siilibambuinen sisätäyttövaippa, kokoa S. Tukikankaana ruskeaa trikoota, sisällä violetti polyestermokka.

Autot-Br Pul vaippa. Sivutarrallinen, kokoa S. Sisällä lime coolmax.

NB Mummut täyttöaukolla. Päällä sininen omppupuuvilla, sisällä v.sin. fleece. Kiinteinä imuina 1 krs flanellia, 1 krs sherpaa ja 1 krs luomuhamppufleeceä.

Nalle Nöttönen. Päällä joustofrotee ja sisällä luonnonvalkoinen mikrofleece. Kiinteinä imuina 2 krs kierrätysfrotee ja 2 krs luomuhamppufleece.

Nalle Nöttönen, samallainen kuin edellinen, mutta sisäpinnassa vihreä fleece.

Huah. Nyt sitten vain odotellaan. Ja odotellaan. Odotellaan... Mun puolesta sais syntyä jo, kaikki ois nääs valamiina!

Trikoinen kantoliina

Sain ystävältäni todella edullisesti mustaa, paksuhkoa singletrikoota kantoliinaa varten. Hän oli itse tehnyt liinan samaisesta trikoosta ja sain häneltä jämänä jääneen palan. Tänään sitten surauttelin sen liinaksi.

Pituus 4,5 m, leveys ~55 cm. Viistotut päät, viistotus n. 1 m molemmista päistä. Saumurihuolittelut reunoissa.

Keskikohtaan aplikoin omasta päästä tulleen mörkösen. Ensiksi ajattelin, että teen keskelle jonkin taskun, mutta päädyin sitten aplikointiin. Kiva liina, toivottavasti saan pian kokeilla sitä ihan livenä...

Kuviossa on käytetty oranssia trikoota, keltaista pallotrikoota ja silmien kohdalla on mikrofleeceä ja napit. Suu kirjottu koneella. Öttiäisen takana on tukikangas.

Kokonaiskuva, huono sellainen.