Leikkaa, liimaa, maalaa, kierrä, koristele

Koska joskus pitää myös askarrella. Iskee inspis tehdä jotain muutakin, kuin kilisytellä puikkoja ja koukkuja.

Tein tällaisia tuikkupurkkeja. Led-tuikut on nykyään jo ihan kivan hintaisia ja ne on näihin oikeinkin turvallinen vaihtoehto. (Mä tosin aion olla hurja ja polttaa näissä ulkona ihan oikeita pikkutuikkuja.)

Elikkäs, näisson lasimaalia. Etiketit liotettu pois, pesty kunnolla karhunkielellä ja sitten maalattu.

Toinen purkki on tummempi, siinä on sotkettuna punaista, keltaista ja sinistä lasimaalia. Toivoin vähän parempaa väriliukua, mutta käyttämäni lasimaali on melko tahmeaa laatua, enkä uskaltanut lantrata sitä vedellä, kun pelkäsin että se alkaa juosta purkin pinnalla. Märkänä tää näytti hieman kivemmalta.

Toisessa on punaista ja ripaus keltaista yhteen sotkettuna.

Valkoiset kuviot on painettu virkatusta pitsistä, jonka leikkasin irti vanhasta tyynyliinapitsistä. Sivelin valkoista akryylimaalia irtileikatulle pitsille ja painoin kuvion hieman kuivahtaneen purkin pintaan. Purkkien suuaukolle on kierretty rautalankaa, johon pujottelin helmiä.

Ei nää mitään kaikkein kauneimpia ole, mutta nyt kun on kokeiltu parilla kappaleella, niin osaan varmasti tehdä sievempiä ensi kerralla! Olenkin jo yhden purkin saanut jo jemmaan. Ulkona nämä on sieviä, sisällä ei tohdi kauheana kynttilöitä poltella kisujen takia. Ehkä niitä led-tuikkuja sitten..!

Sitten askarreltiin lasten kanssa isänpäiväkortteja. Yritän joka vuosi keksiä jonkin uuden jutun ja yleensä yritän saada lapsista jonkin kuvan tms ujutettua ideaan mukaan. Tämmöisiä tänä vuonna.

"Vauvalta" papalle tällainen. Jalanjäljet sydämen muotoon ja erilaisista papereista leikattuja sydämiä. Sisällä oli sitten kuva pojasta ja pojanpojasta sylikkäin. :) Mukava muisto siltä ajalta kun vauva oli vielä pieni, ensi vuonna jo sitten pääsee poitsu itsekin enemmän askarteluun mukaan.

Sitten isompien kanssa tehtyjä autokortteja. Molemmat pojjaat tekivät yhdessä jokaista korttia, niin että molempien kädenjälki näkyy. Näistä tuli hauskoja! Viime vuosina on lähtenyt maailmalle muistaakseni ainakin kalastusvene-, ja telkkarikortit, muita en muista. Ei ole tullut ikävä kyllä kuvattua kortteja, harmittaa näin jälkikäteen kovasti.

Sukkahommat on hyvällä mallilla, yhdet uudet lennähtivät jo puikoille! Piakkoin taas siis sukkapäivitystä ja joululahjaideat muhinoi mukavasti päässä. Jotain itsetehtyä siis tänä(kin) vuonna luvassa, vaikkei kaikkia lahjoja kyllä mitenkään ehdi itse tehdä.

Tuloillaan on myös itsetehty joulukalenteri, ekaa kertaa ikinä! Idea on jo, nyt vain kerätään materiaalit ja pikkuhiljaa lapsilta salaa toteutetaan... Thih!

Lisätty 11.11.14:
Action-kuva lyhdystä.

Sukkamaniaa

Sukkia siellä, sukkia täällä... Sukat on ihania! Sukkalangat on ihania!

Kävin tosiaan anoppini kanssa (♥) Oulun kädentaidonmessuilla kuun puolessa välissä ja sieltä sain lisää potkua sukkajuttuihin.














Kirjakojusta tämä kirja. Vaikka minulla näitä sukkakirjoja on MONTA, niin aina on tilaa yhdelle uudelle. Tässä on monia kivoja ohjeita, mm. Cookie A:lta ja muilta taidokkailta suunnittelijoilta. Suomennos on hieman kökkönen ja virheitäkin löytyy, mutta harjaantunut neuloja huomaa kyllä ne. Tästä kirjasta on neulonnassa Evelyn A. Clarkin Ruususet (Rose Ribs eng) ja siitä olen onnistunut bongaamaan pari, kolme virhettä.

^ Tässä siis nämä, sievät näistä tulee. :)

























Luonnollisesti matkaan lähti myös lankoja, Käsityökauppa Ilon kojusta. Seehawer & Siebertin lankoja (kuten Minnan joogasukissa). Ylempi purppurainen jo tuttua Sockenwollea, alempi uutta tuttavuutta Turinia, jossa on mukana 20 % silkkiä! Ihania molemmat, marinoituvat nyt arkussa. ♥

Sitten toiset keskeneräiset. Tämmöinen sneak peek. ;)

Jaaaaaaa sitten parit valmiit. Toiset jo vanhemmat (mutta kuvaamatta jääneet) ja toiset ihan uutukaiset.

Vanhemmat sukkeloiset. Elikkä TAAS Veikkoset, aviomiähelle männeet. Ruskea Novitan 7 Veikka, 3 ½ puikoilla, 120 g yhteensä. Käytetyt ja tykätyt! Tästä rohkaistuneena...

Neuloin myös toiset hälle! Tällä kertaa langaksi päätyi Novitan 7 Veljestä Kantri -- joka loppui kesken... Toinen sukka uhkasi jäädä puolitiehen, kunnes Facen Lankahamsterit-ryhmästä saapui pelastus! On se tää internet ihmeellinen, vuosikertalankaa löytyi ja sain ostettua vain sen määrän mitä tarvitsin. :)
(Ja kyllä, kuvassa on legoauto. Mies halusi sen kuvaan.)

Revontulet

Taas yksi pitkään keskeneräisenä maannut ufo selätetty! Nimittäin Revontuli-huivi! Tämä on vähän niinku Fifi, varmaan jokainen joka haluaa neuloa ison huivin, ainakin kokeilee Revontulen neulomista.

Ja mikäs siinä, neuleena se on kaunis ja helppo. Ideana on kuitenkin valita liukuvärjätty lanka, jolloin lanka tekee osan työstä ja lisää huivin näyttävyyttä.



Omaan Revontuleeni valitsin lanka-arkusta Novitan Puron (väri Kukkaniitty), koska sitä oli yllinkyllin. Pyöröpuikko 5 ½ mm/80 cm.





Mitäs tästä sanois. Tästä tuli valtava? (155 cm x 65 cm). Ihana ja lämmin. Värit piristää syksyn pimeyttä. :) Sain tästä jo kehuja Oulun Kädentaidonmessuilla, kun pidin tätä vaunujen näkösuojana pikkumiehen vedellessä hirsiä. Ja täytyy sanoa, että ei kaduta yhtään, että kitkuttelin tämän loppuun, onhan tämä ihana!

Ja ufojen selättäminen jatkuu. Puikoilla kahdet sukat, jotka molemmat on sellaisia, että lanka loppuu kesken. Mukava yrittää pitkin internetin ihmeellistä maailmaa löytää lisää näitä vuosikertaihmeitä... Mutta toisiin sukkiin on jo lisälankaa tulossa, pääsee neulomaan ne loppuun! Ja pikkuhiljaa pitää aloitella joululahjajututkin... Ihana draivi päällä!

Edith-täti: Kommenteissa olikin esitetty hyvä kysymys, eli menekki! 290 g on huivin lopullinen paino, eli melkein 6 kerää tähän upposi lankaa.

Pienelle

Mä niin tykkään näperrellä pienille. Vauvat on mun suurheikkous, oli ne omia eli ei. :D

Ystäväni sai ihanan pikkutytön viikko sitten ja tänään pääsin hänet henkilökohtaisesti lahjomaan. :) Nämä ovat olleet jo hetken valmiina, mutta en halunnut pilata ylläriä ennakkoon.

Taas kokeilin tilkkupeittoa (klik edelliseen). Hyvin yksinkertainen tilkkutyö, pelkkiä neliöitä. Tilkuiksi päätyi mm. itsepainamaani lastenkangasta. Ihana kokonaisuus, vaikka sen itse sanonkin.

Reunoissa on neljä tikkausriviä ja lisäksi peiton keskellä läpiommellut napit (4 kpl molemmin puolin) pitämässä vanukerroksia yhdessä. Vaunuihin tai lattiapeitoksi suunniteltu. :)

Ja sitten puikoilta.

Tittelintuure TAAS. Tää on vaan niin kiva neuloa. Lankana Novitan Puro, puikot 5 mm. Koko 0-3 kk. Tosin oon nyt miettiny, että alkaisin suunnitella tähän kaarroketta. No, nyt on lähipiirissä pikkulikka jolle neuloa, niin voinen kokeilla erilaista kaula-aukkoa ihan huoletta! ;)

Ja tällä kertaa mulla oli ihan oikea malli, jolle sovittaa. Hieman pyylevä tosin, on mamman maitopoika ollut ruoka-aikaan kotona. :) Mutta helpotti kyllä kummasti, kun sai sovittaa ja hakea suuntaa-antavia mittoja. Saumattomat neuleet on kyllä niin pop näiden pienien kanssa - ei saumat paina ja ovat kivoja pitää, kun ne joustaa hyvin.

Thih, on nää söpöjä.

Syksyn tullen sieniä kasvaa

Sopivasti syksyyn, pitkän aikaa ufoina maanneet Sydänjuuret. Mukava saada jotain valmiiksikin. Vauva on ihana, mutta elämä kolmen hyvin erilaisen pojan kanssa on hektistä ja aikaavievää. Ei ehi, ei ehi. Mutta välillä jotain. (Oon mä oikeesti neulonu vähä vauvajuttuj, mutta ne tulloo lahjaksi, nii esitellään myöhemmin semmoset.)

Ohjeena tuttu, ikioma Sydänjuuret. Lankana Viking of Norwayn Vilma, 608 savunharmaa, 72 g. Puikot 2,5 mm. Lanka on uusi tuttavuus ja tykästyin. Hyvä neulottavuus, ihana pinta ja tosi mukavantuntuinen jaloissa.

Helppoahan tämä on kuin heinänteko, jos vain pääsis yli näistä käsityöpläähin jälkihöyryistä. Vähäsen taas tuntuu innostus tuolla sormissa syyhyämässä. Ideoita putkahtelee ja tekee mieli neuloa ufot pois. Joululahjojakin suunnittelen ja jotain kyl lähtee puikoille! Ehkä tää tästä, ehkä ehkä! Nyt ainaki varpaat nauttii lämpimäisistä, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Ensi viikolle on luvattu lunta.

Pientä ja pehmeää

Jotain pientä taas tälle tulevalle pienelle. Sain otettua itseäni niskasta ja puhdistettua & öljyttyä saumurin taas käyttökuntoon ja sen kunniaksi surauttelin parit NB Mummut. Näitä käytin kakkosellakin melko paljon; malli on suloinen ja istuvuus oli hyvä. Uskallan siis tehdä näitä ainakin muutamia odottelemaan, varuiksi voisi tehdä parit S-kokoisetkin, jos tää meinaa olla jättiläinen syntyessään.

Ensiksi täytyy näyttää, että koska aion olla maitotankki tämänkin vauvan kanssa, surauttelin parit liivinsuojat. Mulla ei ole HAJUAKAAN missä ne miljoonat suojat on, jotka tein kakkosen aikana, mutta koska niitä ei löydy, niin saatoin hyvillä mielin tehdä uusia. Ihoa vasten coolmax kaikissa, kosteussulku BrPul ja 1 ml Pul, imumatskuiksi päätyi mikrokuitupuuvillaa, flanellia ja joustofroteeta vähän sekalaisin sekoituksin. Kolme paria valmiina, enää niinku miljoona paria tekemättä. :D

















Tässä nämä vaippulit yhteiskuvassa. Söpöjä? Totta hitossa.

Tää sinertävä omenakuosillinen tekele oli harjoituskappale, jota tarvitsin vuosien jälkeen. Sinänsä kaikki meni ihan ok, mutta vähän pääs kankaat karkailemaan ympärisaumuroidessa ja se tuotti harmaata tukkaa. Mutta, loppu hyvin, kaikki hyvin, käyttökelpoinen viritelmä anyhow. Täyttöaukollinen, kiinteitä imuja 2 krs mikrokuitufrotee ja 1 krs frotee. Coolmax sisäpinnassa, trikoo pinnassa.

Nämä kaksi seuraavaa ovat hyvin samallaisia ja molemmat menivät jo sitten todella helposti. Täyttöaukollisia, molemmissa kiinteinä imuina 1 krs flanellia, 1 krs mikrokuitufroteeta ja 1 krs luomubambufleeceä. Sisäpinnoissa coolmax ja ulkopinnassa joustofrotee.

What can I say, nää on mun heikkous. Vaippoja on nyt jo varmasti ihan tarpeeksi, koska niitä on tullut hamstrattua kirppiksiltäki nii paljon, mutta...! Tuolla on pöydällä kasa kankaita oottamassa ja ne oikein kiljuu päästä vaipoiksi. Ihan kaikkia en kyllä pikkuvaipoiksi voi leikellä, M-kokoisiakin tarvitsee lisää jossain vaiheessa, mutta vielä ehkä muutamia... Ja muutamia.
No hitto, jos mä en kesällä pääse terdelle ottaan siideriä, nii mä saakeli nautin suloisesta vauvanpepusta.

Viimeiselle villahousulle

Against all odds, täällä mä taas olen ja maha pystyssä. Käsityöt on hieman olleet hiljaiselolla viime aikoina, jotenkin se kipinä on kadoksissa, vaikka haalinkin lähdeteollisuutta vähän väliä (uusia käsityökirjoja, lehtiä). Puikoilla on koko ajan jotakin, mutta valmiiksi asti valmistuu tuskastuttavan hitaasti ja harvoin mitään uutiskynnyksen ylittävää.

Noh, nyt kun alan olla jo aika tukevasti paksuna ja jo yli puolenvälin raskausviikoissa, täytynee vauvaa varten alkaa valmistautua edes jotenkin. Vaipoista on hyvä aloitella.

Möin tosikon kaikki NB ja S-koon kestot aikoinaan pois, villahousuja myöten. Kirppareilta haalittujen vaippojen lisäksi pitää sitä jonkin verran ompelukonetta surisuttaa ja tässä lähiaikoina olenkin ottanut pitkästä aikaa tuntumaa vaippojen ompeluun. Onneksi se näyttäisi olevan kuin pyörällä ajo - sitä ei vaan unohda, kun sen kerran on oppinut. Ompelukone tuntui toimivan ja saumurikin kehräsi yllättävän kiltisti, vaikkei niitä ole PITKÄÄN aikaan käytetty.

Noh, pitemmittä lätinöittä tässä nyt näitä tuotoksia.

S-koon taskuja. Kaikissa päällä Br-Pul ja sisällä lime coolmax, tarrat Aplixia. Kaveri lahjoitti minulle ihanaa pöllökuosillista Pulia ja samoiten tuo omenanvihreä on häneltä. Kallokuosia oli itsellä tuolla jemmassa, onneksi en ole hankkiutunut siitä eroon, toisin kuin melkein kaikista muista kankaistani!
Kaava lienee sama tuttu millä tein kakkosellekin vaipat, en oikein ottanut selvää noista kaavoista mitä olen eniten käyttänyt (olisi pitänyt merkitä paras!). Hieman leveähköltä tämä malli näyttäisi, mutta pienellä vauvalla se sammakkoasento jaloissa ei onneksi olekaan niin paha ja leveämpi vaippa muistaakseni pitää tavarat paremmin sisällään. Taidan silti ehkä iiiiihan vähän kaventaa tätä kaavaa ja tehdä pari vaippaa kapeampina, tuskin siitä haittaa on.

Sitten sisätäyttö hieman erilaisella kaavalla. Sisäpinnassa flanelli ja ulkopinnassa puuvilla. Pohdin kauan laitanko tähän kiinteää imua, mutta tulin siihen tulokseen, että ehkä teen vain mummuja ja nöttösiä kiinteillä imuilla. On se kiva kun on näitä nopeasti kuivuviakin, kun ainakaan VIELÄ ei ole kuivausrumpua tässä taloudessa. Voi toki olla, että nyt tulee aika harkita sitä...

Noilla on nyt aloitettu ja tänään ajattelin kokeilla surauttaa pari mummua jos ehdin. Villapöksyjäkin pitäisi alkaa neulomaan ja sitteriin ommella jokin kiva uusi päällinen. Pinnansuoja tarvitsee uudet nauhat jajaja. Onhan tässä! Onneksi laskettuaika on vielä kaaaukana, että kyllähän tässä ehtii, jos vaan pääsee tästä käsityöpläähsuosta nousemaan. :)

Oiva-Arhippa tänään rv 22+3.