Lisempää harmaita hiuksia

Joustofroteinen body aiheutti enemmän päänvaivaa, kuin olisin voinut uskoakaan. Leikkaamisen jälkeen homma menis alaspäin kuin lehemän häntä, mutta periksi ei annettu!

Ensinnäkin bodyn kaava on samasta kultaisen 93-vuoden SK-lehdestä, kuin puolipotkaritkin. Siihen aikaan oli vissiin kivaa kiusata lapsia venekauluksilla, eli bodyssa oli sellainen. Päätin kokeilla, vaikka normaalisti vihaan niitä.
Ensimmäiseksi ongelmaksi nousi reunojen huolittelu joustofroteella. Se ei ollut hyvä idea. Huolitteluun olisi pitänyt olla vaikka oikeaa resoria tai mieluummin vaikka trikoota, mutta ei. Piti saada kokeilla. Noh, joustofrotee laineilee ja on muutenkin aika tympeää ommella venytettynä, eli lopputulos ei ollut maailman siistein. Kirosin, mutta ompelin sitkeänä bodyn loppuun. Sovitus. Ketunmarjat kaulus on liian leveä. Laitoin kauluksen reunoille nepparit. Ei auttanut, lähinnä näytti vain siltä, kuin Miksulla olisi ollut olkatoppaukset. Mikäs siinä sitten, aloin purkamaan valmista bodya! Muokkasin bodyyn normaalin kauluksen ja huolittelin sen hieman eri tavalla. Lopputulos (kuvanlaatu surkea) näyttää tältä:



Olen ylpeä itsestäni. On ihme, että sain bodysta vielä käyttökelpoisen! Eilen illalla se näytti ihan yliajetulta eläimeltä. Kaulus ei toimi hirveän hyvin, se jää niskapuolelta lörpälle. Mutta muuten body on kiva, sopivan kokoinen ja onhan se ihanan värinen! Ja tietääpähän ainakin, että tällä kaavalla ei saa aikaan hyvää bodya. Seuraavaan bodyyn (jos ikinä enää sellaisen teen) muokkaan kaavan itse.



Tässä koko setti päällä. Ihanan pirteät vaatteet tuli! Kangasta jäi yli, eli saatan tehdä vielä toiset puolipotkarit. :)

Kesäkausi alkoi

Eilen alkoi meillä kesä. Vaihdoin nimittäin keittiöön viralliset kesäverhot.





Ostin nämä Raahessa opiskellessani Eurokirppikseltä. Maksoivat neljä euroa. Se oli hyvä sijoitus se! Muistaakseni mummollani oli joskus 90-luvun alussa tällaiset verhot keittiössä, punaiset tosin. Rakastuin näihin heti ensi silmäyksellä, näistä tulee vääjäämättä hyvä mieli.



Kaverin pojalle taskuja, L koko ja samalle kaverille yösiteitä, kosteussulku BrPul.

Huah, tekis mieli tehdä vaikka mitä! Pää pyörii hulluista suunnitelmista. Saapa nähdä, saapa nähdä. Ois keskekin niin paljon kaikkea...

Juhlanhumua

Pikkusiskoni pääsee tänä kesänä ripille. Äitini on kova laittamaan juhlia ja jollain tapaa melkoinen perfektionisti. Hänelle yksityiskohdat ovat tärkeitä, kun juhlitaan jotain erityistä.
Hän on perhepäivähoitaja ja jokainen, joka tuntee pph:n tietää, että se ammatti ei ole helppo. Vuosien työ näkyy myös kotimme sisustuksessa; ei ole järkeä hankkia uusia kalusteita. Joukko lapsia on toisinaan hurrikaaniakin pahempi tuhoaja. Keittiöntuolit ovat saaneet kohdalleen kovia iskuja. Niitä on syöty, kolhittu, niihin on piirrelty ja niin edespäin. Toisinsanoen ne eivät näytä kovin edustavilta. :D
Tässä vaiheessa minä astun kuvaan. Äiti hienovaraisesti kyseli, että josko minulta irtoaisi aikaa tehdä hälle keittiöntuoleihin päälliset, sellaiset suojahuput. Suostuin oitis! Niin pienellä jutulla voin tehdä äitini tosi iloiseksi, totta kai teen sen.

Äiskä löysi kirjastosta jonkin sisustuskirjan, jossa oli yksinkertaisia ohjeita erilaisiin kodinompeleisiin. Katsoin siitä suurinpiirtein suojahupun mallin ja mittailin tuolin. Lähdin äidin kanssa suunnittelemaan huppuja. Huput tehtäisiin vanhoista, ihanista verhoista ja niiden tulisi olla suht yksinkertaiset. Ei mitään laskoksia tai muita sellaisia, pelkkä suoja riittää.

Tässä yksi mallikappale, joka on siis omasta päästä tullut.



Tähän käytimme jotain ikivanhaa, kulahtanutta verhokangasta. Malli istui hyvin, mutta kaipasi hienosäätöä.

Tässä ensimmäinen valmis kappale:



Näitä pitäisi tehdä vielä viisi. Pitää katsoa miten kangasta menee, että jos sitä jää, lisäämme selkänojan tyveen irralliset sitomisnauhat. Semmoiset toisivat vähän ryhtiä noihin ja kyllähän semmoinen kevyt rusetti takana on juhlallinen. :)

Minulla on kuukausi aikaa pakertaa loput viisi valmiiksi. Enköhän minä kerkeä. Otan sitten kuvan lopputuloksesta juhlissa!

Ja sokerina pohjalla, tässä kuva äitienpäivälahjoista, jotka tein äidilleni ja isomummuille:



Maalasin saviruukun äidille ja istutin siihen hollanninkurjenmiekan. Ruukun on tarkoitus olla autenttisen näköinen, ei mitenkään liian huoliteltu. Hyödynsin vanhan villaimun ja tein ruukkuun koristeeksi huopasydämen. Kortit ovat isomummuille, painoimme niihin Miksun jalanjäljen.

Joustofroteeta ja harmaita hiuksia

Myllymuksut lähettivät minulle eilen paketillisen söpöyttä. Kesäkuosinen joustofroteeni oli saapunut. (Mukana myös II-laatuinen autot-PUL ja ompelulankaa.) Haimme Mikaelin kanssa paketin kylältä ja Mikaelin päiväunien aikaan leikkelin siitä kankaat 80 senttisiin puolipotkareihin ja bodyyn. Syötävän suloiset. Ohje löytyi SK 2/93 lehdestä, siinä on tosi hyvä vauvan perusvaatepaketti!

Illalla aloin saumuroida potkareita kokoon. Noh, tulin siihen tulokseen, että pöksyt olisi kannattanut eka ommella kokoon ja sitten vasta saumuroida. Niin hyvä kuin tuo saumuri onkin, niin nopeudensäädön puuttuminen tekee tiukkojen kurvien huolittelusta aika työlästä. Se onnistuu kyllä, mutta on työlästä ja hikistä hommaa. Haarakiilan saumurointi oli tosi tuskaista!



Mullon levottomat jalat~

Pöksyt tulivat kyllä valmiiksi ja ovat jo käytössä. :) Taidan tehdä toisetkin, ja toki sen bodynkin. Tilasin kangasta hiukan liikaa, ei pitäisi tuijotella lehtien leikkuusuunnitelmia... Itse käytän kankaat PALJON tarkemmin. En tosin pessyt kangasta ennen ompelua. En jaksanut huolitella reunoja, koska kangasta oli älytön määrä ja joustofrotee nukkaa ilman huolittelua. Toivotaan, ettei se kutistu kovin paljoa pesussa. *jaiks*

Jämäkankaista voi sit surautella vaikka kesävaippoja, tai myssyn tai jotain. Yhden NB-vaipan leikkelinkin jo, kaverini vauvalle. <3 Jep, hän on syntynyt ja on mitä suloisin prinsessa.

Kevätpäivä

Hmm. Aurinko paistaa ulkona, Mikael nukkuu päiväunia ja mitäs minä teen?



Kaverini pyysi minulta siteitä ja minähän rupesin niitä väsäämään. Tein kolme kappaletta koekäyttöön ja samalla nepitin äidilleni tekemät siteet...



Kuvassa vasemmalla kaverin siteet ja oikealla äitini siteet. Ilman neppejä tosin. Ihan tavalliset metallinepparit laitoin, Fiskarsin kirveellä taas. En vaivautunut etsimään vasaraa, vaikka kai meillä sellainen on.

Alan olemaan jo aika haka noiden siteiden tekemisessä. Sapettaa vain, että tuossa saumurissa ei ole nopeudensäätöä. Sitä joko mennään lujaa tai tosi lujaa.
Kaveri koekäytti siteet ja tilas lisää. Pitää surautella ne tässä joku päivä. Ja Mikaelille pari vaippaa... Tässä joskus.

Mutta tänään minä haravoin!

Tuleva projekti: Pelasta Titi

Poikani on alkanut kovasti kiinnostua kaikenlaisista leluista, autoista, puhelimista ja pehmoleluista. Tästä sainkin kimmokkeen etsiä äitini nurkista kasan omia lapsuuteni pehmoleluja hänelle.
Löysin vaikka mitä aarteita, mutta yksi suurinpia lapsuuteni aarteita on edesmenneen mummoni neuloma Titi-nalle.
Titi oli todella kärsinyt ja likainen. Sillä oli takamuksessa reikä ja kaula oli myös lähtenyt purkautumaan. Parsin hänet kokoon (omasta mielestäni hyvin) ja pistin pesukoneeseen hellään pesuun.

Kamala totuus valkeni koneen lopetettua. Parsitut kohdat eivät olleet pitäneet ja tulos oli tämä:





Mummoni tekemä, ihana nalle oli tuhoutunut tyystin koneessa, EIKÄ KAIKKI LIKA EDES LÄHTENYT MUR! Nyt tuleva projektini (kaikkien muiden tuhansien projektien ohella...) onkin tehdä Titille uusi peppu, korjata toinen jalka ja kaula. Mummoni varmasti kääntyi haudassaan kun huomasi, että pistin nalleni 900 kierroksen linkoukseen... Tyhmyydestä sakotetaan, mutta minä lupaan, että tämä nalle saa uuden elämän, vaikka se olisi minun viimeinen tekoni!

Niin!

Lahjoja Toukolle

Kaverillani on laskettuaika toukokuun alussa ja olenkin jo innoissani odottamassa uuden pikkuisen syntymää. Olen jo pari vaippaa hänelle ommellut, mutta vielä jotain piti saada tehdä.

Novitan Samoksesta (+ toisesta puuvillalangasta) syntyi pikkuiselle tossut ja myssy. Tossuohje on samainen SK 2/93 ohje ja myssy on Neulonta A&O-sivuilta napattu. Puikot 3.
Samos on hitusen liian paksua näin pieniin neuloksiin, mutta koska kaverillani on vaikea villa-allergia, en hätäpäissäni keksinyt muuta lankaa. Jälkeenpäin tajusin, että onhan Novitalla mm. Bambu-lankaa... Noh, kivat näistä tuli, löytyi kauniit koristenapitkin näihin. :)





Malliksi on ryöstetty siskoni Baby Born, jolta hoitolapset olivat vieneet vaatteet, eli hän joutui olemaan nakuna kuvissa.

Samaiseen pakettiin laitan mukaan myös tämän keston.



Päällä ihana, pehmoinen, sinapinkeltainen minkee ja sisällä sherpa. S-kokoinen pikkusisätäyttis. :) Pakettiin lähtee myös pari mikrofleecekuivaliinaa ja froteeimuja. On niin kiva tehdä ihan pienelle kaikkea sievää! Voi en malta odottaa!