Jo joutui armas aika

Niin se vain on, että esikoinen päätti ensimmäisen luokkansa ja menee syksyllä kakkoselle. Härregud. Ensimmäinen luokka on ollut kyllä ihan huippumahtava, ja siitä on kiittäminen ihanaa opettajaa, erityisopettajaa ja avustajaa. Jotain pientä siis piti tehdä kesäloman kunniaksi!

Puuvillakassit kesän rientoihin!

Tämän kassin tein luokanopettajalle. Sisälle sujautettiin pieni Fazerin suklaalevy ja kortti. Virkkasin pienen ympyrän puuvillalangan jämästä. Malli on kirjasta Mary Oljen kauneimmat käsityöt ja virkkausmallin nimi on Villiruusu. Koukku nro 3. Ympyrä on ommeltu koneella kiinni kassiin ja ompelin vielä suuaukolle kapeaa pitsiä.

Nämä kaksi on poika sitten oman valintansa mukaan erityisopettajalle ja avustajalle. Näissä on myös sama Villiruusu-malli, mutta jätin viimeisen kerroksen (nirkkokerros) tekemättä. Puuvillalankojeni loput olivat hieman pienehköjä nyttyjä, niin langat eivät riittäneet kummassakaan viimeiseen kerrokseen asti. :D Mutta oikeastaan se ei haittaa, kuvio on sievä tällaisenakin! Näihin sujautettiin sisälle kortit.

Toivottavasti kassit pääsevät käyttöön!
Jäin itsekin nyt kesälomalle ja toivottavasti ehdin koukuttelemaan tämän loman aikana. ^^ Koukulla on yksi uusi huivi ja se on kyllä kaunis, kunhan vain saisi vuorokauteen lisää tunteja sen tekemiseen...

Koukulta kesään

Välillä mä unohdan miten ihanaa virkkaaminen on. Neulominen on toki kans, emmää sitä sano, mutta virkkaaminen. Siis ku sulla on vaan se koukku ja lanka. Ei muuta. Yksi koukku. Ja sillä saa luotua vaikka mitä. Virkkaus on se käsityönala, jonka olen oppinut ensimmäisenä. Mummu opetti, kärsivällisesti. Muistan edelleen ensimmäisen virkkuutyöni, se oli vaaleanpunainen villapatalappu, jossa oli oranssi pitsireuna. Minä virkkasin ehkä puolet, mummu virkkasi loppuun, että se ehti äitienpäiväksi. Se oli niin kaunis ja mummun käsiala oli niin paljon tasaisempi, pitsi oli niin sievä... Mutta niistä mummun töistä minä olen kipinäni saanut! Voi kun hän eläisi vielä, niin voisin kertoa, miten hyvä minusta on tullut ja näyttää kaikki mitä olen tehnyt.

Mutta niin, virkkaus. Lähdinpäs pitkästä aikaa virkkaamaan jotain isompaa, nimittäin äitipuolelleni 50-vuotislahjaa. Päädyin hartiahuiviin, mutta halusin valkata jonkin kesäisen pirtsakan langan ja mallin. Reikäisen, pitsisen. Langaksi arkusta kaivelin Novitan TicoTicoa ja mallin löysin Ravelrysta (Festival Shawl). Koukku 4 mm, jotta virkkaus olisi ilmavaa pingotuksen jälkeen.

Noh, tämä oli semmoinen letkee, smoothi, helppo ja hauska työ. Autossa mä tätä enimmäkseen!

Aloitin tarpeeksi aikaisin (jo maaliskuussa), koska taas kerran työ haittaa harrastamista ja koti vaatii huomiota paljon. Ei ehi hirveenä iltaisin mitään tekemään. Mutta sain tämän valmiiksi ihan aikataulussa ja digs digs diggailin ainakin ite kovasti!

Leveyttä tuli yli 150 cm, ei saatu tarkkaa mittaa, koska herra 11 kk ei antanut levittää lattialle. :D Mutta hyvänkokoinen anyways. Lahjansaajalle tää sopi hienosti ja kiitosta tuli. Ja sehän on paras vastalahja.

Minä taas pientä vähän

Vauvat on mun heikkous, ei siitä pääse yli. Poikien tädille tupsahti männä viikolla tyttö (onnea vielä kerran ♥) ja ehdin kuin ehdinkin lähettää ennen h-hetkeä heille pikkuisen lahjan!
















Noh, Tittelintuurehan se. Tosin tällä kertaa hieman muokattuna, etsin sitä ainoaa ja oikeaa mallia! Nyt yläosan raglanit on tehty ainaoikealla ja napit jätin pois. Tilalle laitoin satiininauhat, näyttää suloiselta näinkin. Jos kirjoitan ohjeen, niin taidan jättää valinnanvapauden napituslistan ja solmittavan mallin välille, koska uskon että molemmat toimivat ihan hyvin.

(Ajatuksena olisi vielä tuolle omalle jumppamaisterille tehdä isommassa koossa yksi, että saisi useamman koon ohjeeseen kirjoitettua.)

Ja sitten tietenkin tavoilleni uskollisena myös liivinsuojia. Mä liputan kestotuotteiden puolesta ihan jo käyttömukavuudenkin vuoksi ja toki niissä on aina myös se ympäristöaspektikin. Coolmaxia ihoa vasten, joustofrotee ja flanelli imuina. Kivoja PUL-värejä.

Mulla olis vielä esittelemättä jokunen joulujuttukin, jotka ovat jääneet tuonne valokuvakansioon roikkumaan! Pitääpäs tässä repäistä ja esitellä nekin. ^^ Mutta se vaatii hieman kuvien muokkausta, joten jää seuraavaan kertaan.

Sukkasatoa jouluksi

Jouluksi tuli neulottua sukkia. Näin monia sukkia en oo ikänäni noin lyhyessä ajassa neulonut, vaikka paljon oon puikkoja kilisytellyt. Työtunteja sukkapariin ei mene kuin muutama hassu perusseiskaveikasta neuloessa, mutta pari muuttujaa (työ & lapset) lisäävät käytetyn ajan määrää. Olen kuitenkin tyytyväinen tuloksiin, ottaen huomioon, että kaikki sukat ovat ennenneulomattomia, uusia malleja minulle.

Ensimmäisenä valmistuivat täälläkin vilahtaneet Rose Ribsit (Ruususet) kirjasta Villasukkakirja. Nämä menivät kolmesta pikkusiskostani keskimmäiselle. Vähän ohuempi sukka, joka mahtuu varmasti korkkareidenkin sisään. ;)
Koko ~38, lankana Novitan wanha Nalle ja puikot 2,5 mm. Kivat tuli, mallineule oli helppo ja kokonaisuus nätti. Varsinkin sukkien suuaukko on mielestäni kiva.

Sitten vaihdoinkin paksumpaan lankaan! Ekana puikoille lähti Maariat.
Nämä keltavihreät ihanuudet pyöräytin pikkusiskoistani vanhimmalle, isolle pikkuhipille. Koko 37-38, siltä väliltä abouttiarallaa. Lankana siis Novitan 7 Veljestä ja puikot 3,5 mm. Helppo malli, jota muutin hieman: en kääntänyt kantapäätä vahvistettuna vaan neuloin sileää ja neuloin sukkien teräosaa pidemmäksi, kuitenkin kaventaen samalla tavalla, kuin ohje antoi ymmärtää.

Näiden jälkeen tartuin hieman pidempiaikaiseen projektiin, jonka löysin Ullasta (Hovineito).
Lankana leijonankeltainen 7 Veljestä ja puikot 3,5 mm. Ohjeesta poiketen neuloin itselleni tuttuun tapaan sukkapuikoilla, enkä magic looppina pyöröillä. Nämä menivät äitipuolelleni. Koko ~38, ehkä hieman reiluhko. Täysin ohjeen mukaan. Suosittelen tätä mallia kaikille, jotka haluavat nopeasti neulottavat, näyttävät sukat, joissa pysyy kuitenkin mielenkiinto koko ajan 100 %. Diggailen tätä mallia ihan täysillä!

Sitten jotain punaista ja naisellista. Isosiskolleni neulotut Holey Butterfly-sukat. Lankana ihana, punainen 7 Veljestä (jota oli myös Carter-neuleessani!) ja 3,5 mm puikot. Näissä neuloin myös kantapäänkäännön sileäksi. Näiden mallineule oli myös todella helppo muistaa ulkoa näyttävästä ulkonäöstä huolimatta. Koko ~37-38, aika napakat.

Sitten päädyin taas Ullaneuleen antiin Karoteeni-sukkien muodossa. Nämä menivät äidilleni. Ihanan värinen, petrooli 7 Veljestä ja 3,5 mm puikot. Koko 38. Helpot ja nopeatempoiset!

Viimeisenä valmistui nuorimmalle siskolleni sukat (Diamonds in a row).
Langaksi valikoitui Novitan Sukkalanka, puikot 3,5 mm. Ihana malli, jossa kuvio muodostuu helmineuleesta! Näissä sukissa kävi sellainen töllönen, että kerä oli vajaa jo ostaessa (96 g) ja toisesta sukasta jäi kärjistä muutama rivi uupumaan. Jouduin neulomaan kärkeen 7 Veljestä, joka ei ihan ollut oikeaa sävyä. Lopullisesti se ei näkynyt niin paljoa, kuva näyttää eron selkeämmin (Sukkalanka on kiiltävämpää, kuin Seiskaveikka). Koko 38.

Lisäksi jäi kuvaamatta mummulleni valmistuneet Suomusukat. Eli yhteensä 7 paria sukkia tuli jouluksi. :D

Ja nyt ei oo kulkaa mitään puikoilla. Paitsi ufoja...

Valon tuoda pimeään

Joulu oli, joulu meni. Joulu on aina yhtä ihanaa, vaikka se pukkaakin pienehköä ressiä ja pakottaa mm. siivoamaan, joka ei ole allekirjoittaneen mielipuuhia. Tänä vuonna saatiin kuin saatiinkin upea, valkoinen joulu ja kipakat pakkaset, aimo annos hyvää mieltä ja iha sikana lahjoja. Olen siis ollut kiltti? (Ja lapset kanssa?!)

No, meikäläisellä ei rahatilanne ole tänä vuonna hiponut pilviä, koska äitiysloma. Talous on viulunkielenkireydellä ja tein paljon lahjoja itse. Tässä esittelen tätä lasipurkkivillitystäni, eli tuikkukippoja. Näitä tuli tehtyä neuvolaan, esikoisen opettajille, kakkospojan hoitotädille ja putelle ja sitten omaan perheeseen äidille ja äitipuolelleni.

Tämä meni eläkkeelle jääneelle neuvolatädillemme. Halusin häntä jotenkin muistaa, koska hän on ollut todella upea neuvolatyöntekijä ja lapsetkin ovat hänestä niin tykänneet. Pitsiä, helmiä, juuttinarua, kulkunen ja sama liimaustekniikka, kuin aiemminkin. Sisällä led-kynttilä, koska lahjaksi meni.

Sitten myös pakkauskuva, koska KAIKKI näyttää nätimmältä sellofaanissa. Ihan kaikki. Koirankakkakin näyttäisi.

Sitten nämä menivät esikoisen opettajille. Apuopellekin meni yksi, mutta siitä en napannut kuvaa (koska en muistanut). Näissä on tällaiset nätit kuusikulmaiset lasipurkit. Pitsiä, juuttinarua ja isommat kulkuset. Näihin laitoin myös led-kynttilät mukaan.

Tunnelmointikuva!

Tämä taasen meni äidilleni. Tässä on joka toinen sydän läpikuultava, muuten melko samallainen, kuin aiemmat. :)

Ja tämä ripustettava versio meni äitipuolelleni. Tässä on pilttipurkki, juuttinarua ja helmiä. Tästä tuli ihan kuolettavan söpö, joudun ehkä tekemään itselleni näitä sarjan ikkunaa vasten roikkumaan!

Kuvaamatta jäi kolme purkkia, mutta you get the picture here! Palautteesta päätellen nämä ovat olleen pidettyjä lahjoja, mikä ilahduttaa minua tietenkin suuresti. :)

Joulun alla päättyi myös minun vanhempainvapaani, eli olen palannut töihin. Mieheni jatkaa vapaata poikamme kanssa ja minä yritän venyttää napanuoraa... (Toki olenhan minä jo kolmisen kuukautta käynyt töissä vapaitteni ohella, mutta nyt tunnit ovat sopimukseni mukaiset.) Työ haittaa harrastamista, mutta eiköhän tässä pääse puikot suihkimaan ja silleen, ajattelin nimittäin jäädä pian kesälomalle. x)

Kunhan aikaa taas on, palailen muiden lahjojen merkeissä! Koska, ei tässä vielä kaikki...!

Fiilistelen

Mä niin fiilistelen joulua ja lämpimiä sävyjä, lämmintä tunnelmaa. Minusta on ollu ihana pikkuhiljaa hurahtaa taas käsityöhommiin, kilisytellä puikkoja, askarrella ja värkätä. Monet sukat on taas valmistunu, mutta teen niistä oman päivityksen tässä tulevaisuudessa, kun vielä on juttuja sillä saralla kesken.

Oon askarrellu lasipurkeista vaikka ja mitä, koska olen saanut niitä ja niitä kertyy meillä omastakin takaa jonninverran. Tunnelmoin ja romantisoin. Näihin isoihin purkkeihin liimasin erikeepperi+vesi-seoksella lautasliinasta leikattuja sydämiä, niistä tuli tuollaisia kauniin "huurteisia". Suuaukolle liimasin puuvillapitsiä.

Sitten ollaan poikain kanssa askarreltu. Kaavapaperi on ihan huippua ja parasta lumihiutaleiden leikkaamiseen. Kevyttä ja helppoa leikata, vaikka olisikin taiteltuna useaan kerrokseen. Tehtiin sitten keittiöön lumihiutaleita. Ihania.

Ja sit minä olen askarrellut. Joulukalenteri tuli kuin tulikin valmiiksi. Talouspaperi ja wc-paperihylsyjä, alhaalla isompia (koska niissä on isommat yllärit ja pysyypähän paremmin pystyssä). Päissä on foliota, joka on helppo poksauttaa auki, rullat on päällystetty himmeällä, kultaisella lahjapaperilla. Sisällä on kaikenlaisia kivoja nameja (My Little Pony-suklaata, Turtles-suklaata, Pihlaja-karkkeja, Enkeli- ja Tonttu-patukoita, Muumi-tikkareita), tarroja ja kahdessa luukussa on leluyllärit (Lego-minihahmot ja sitten jotkin monsteriblindbagit). Saapa nähä mitä sankarit sanoo, kun huomenna avataan eka luukku. Mutta itselle tämä oli mukava projekti, jonka ehdottomasti uusin ensi vuonnakin, jos kalenteri miellyttää poikia.

Oon aktivoitunu Räveltämössäki taas ja Kaheleissa on kaheloitu Minivyyhtisukkalankavaihdossa, mikä oli tosi hauska juttu. Ideana oli lähettää viidelle vaihtoparille yksi väh. 20 g minivyyhti fingering-paksuista, vahvistettua lankaa. Jotku esittivät toiveita 10 g ja 5 g vyyhteistä, koska aikovat osallistua Jämälankavillasukkajoulukalenteriin. Itselleni valikoitui vaihtoparit, joille oli ok lähettää 20 g vyyhtejä, niin pistin niitä sitten menemään.

Minulta lähti ihan peruslankoja liikenteeseen. Gjestalia, Regiaa, Sandnesia ja Dropsia. Tein sitten lisänä (koska max 3 e maksavat lisäjutun sai laittaa mukaan jos halusi) kaikille parin silmukkamerkkejä. :) Ostin uusia helmiä, niin piti päästä kokeilemaan!

Itse sain takaisin aivan luksuslankoja (ainakin minulle luksus), kuten Väinämöistä, Opalia, Zitronia, Cascadea... Aivan ihania kaikki! Näistä tulee ihanat jämistelysukat. En ole vielä päättänyt teenkö kalenterisukat vai muuten vain jämäsukat, mutta upeat sukat näistä syntyy kuitenkin!

Mulla on tuossa keittiössä kesken pari lasipurkkiprojektia ja parit sukatkin on kesken... Joulukoristelut on aloitettu. Tämä on niin hykerryttävää. ^^

Välipaloja

Neulekärpänen on taas hieman puraissut ja puikoilla on pyörinyt sukkia viime päivinä. Tästä johtuen on kiva välillä napsia tällaisia kivoja välipaloja ommellen! Ompelukone on viime vuosina ollut niin hävyttömän vähän käytössä, että tunnen miltein syyllisyyttä kun kaivoin ressukan tuolta vaatehuoneen hyllystä... Saumurikin pääsi surisemaan ja mietin taas, että kuinka hyvä diili tuo minun saumuri onkaan ollut! Vuosikausia palvellut ja vieläkin kehrää kauniisti.

Mutta tässäpä näitä! Pikkutytön pyöräyttänyt ystäväni saa tästä koekäyttöön parit kestoliivinsuojat. Sisäpinta kaikissa coolmax, imuina flanellia ja joustofroteeta ja kosteussulku PUL. Ja alta pilkottaakin tyttelille lahjus...

Eli ruokalappu kuolettavan ihanasta retrokankaasta! Retrokankaan alla on ihana auringonkeltainen BrPUL kosteussuojana (koska rapatessa roiskuu ja vauvojen syötössä roiskuu vielä enemmän) ja kanttaus sävyyn sopivalla vinonauhalla. Kaavan piirsin itse kopiopaperille. x)