sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Koukulta kesään

Välillä mä unohdan miten ihanaa virkkaaminen on. Neulominen on toki kans, emmää sitä sano, mutta virkkaaminen. Siis ku sulla on vaan se koukku ja lanka. Ei muuta. Yksi koukku. Ja sillä saa luotua vaikka mitä. Virkkaus on se käsityönala, jonka olen oppinut ensimmäisenä. Mummu opetti, kärsivällisesti. Muistan edelleen ensimmäisen virkkuutyöni, se oli vaaleanpunainen villapatalappu, jossa oli oranssi pitsireuna. Minä virkkasin ehkä puolet, mummu virkkasi loppuun, että se ehti äitienpäiväksi. Se oli niin kaunis ja mummun käsiala oli niin paljon tasaisempi, pitsi oli niin sievä... Mutta niistä mummun töistä minä olen kipinäni saanut! Voi kun hän eläisi vielä, niin voisin kertoa, miten hyvä minusta on tullut ja näyttää kaikki mitä olen tehnyt.

Mutta niin, virkkaus. Lähdinpäs pitkästä aikaa virkkaamaan jotain isompaa, nimittäin äitipuolelleni 50-vuotislahjaa. Päädyin hartiahuiviin, mutta halusin valkata jonkin kesäisen pirtsakan langan ja mallin. Reikäisen, pitsisen. Langaksi arkusta kaivelin Novitan TicoTicoa ja mallin löysin Ravelrysta (Festival Shawl). Koukku 4 mm, jotta virkkaus olisi ilmavaa pingotuksen jälkeen.

Noh, tämä oli semmoinen letkee, smoothi, helppo ja hauska työ. Autossa mä tätä enimmäkseen!




















Aloitin tarpeeksi aikaisin (jo maaliskuussa), koska taas kerran työ haittaa harrastamista ja koti vaatii huomiota paljon. Ei ehi hirveenä iltaisin mitään tekemään. Mutta sain tämän valmiiksi ihan aikataulussa ja digs digs diggailin ainakin ite kovasti!




















Leveyttä tuli yli 150 cm, ei saatu tarkkaa mittaa, koska herra 11 kk ei antanut levittää lattialle. :D Mutta hyvänkokoinen anyways. Lahjansaajalle tää sopi hienosti ja kiitosta tuli. Ja sehän on paras vastalahja.

0 kommenttii: