Rumasukkavaihto, kevään hauskin juttu

Lähdin mukaan Sannan luotsaamaan Rumasukkavaihtoon. Vaihdon ideana oli neuloa parilleen niin susirumatsukat kuin vain osaa. Eli ihan luvan kanssa käyttää niitä hirveimpiä keriä, joita joku on sinulle tyrkyttänyt ("Sinä se osaat tehdä tästä jotaki!"), tai joita on vain jostain kumman syystä ajautunut lankalaarisi pohjalle ja joita ei ees koit syö.
Idean marinoituessa päässäni ja kaiveltua lankakoriani löysin niin kammottavia lankoja, että ihan nauratti ajatella niiden yhdistelemistä ja neulomista sukiksi. :D

Neulominen oli hidasta, välissä oli osastojakso poikani kanssa OYS:ssa ja siitä johtuen jos jonkinlaista palaveria hoidossa jne jne, eli deadline meikäläisen kohdalla paukkui ja rajusti. Mutta valmiiksi ne tuli ja saapuivat parillenikin, joten tässä ne nyt on! Hirveämpiä sukkia en osaa neuloa. :D

Huhhuh ja hyihyi, tässä höyrytyksessä. Langat on ihan nimettömiä, tosin teräosa on Seiskaveikkaa neuletakistani. Muut on just näitä "ehkä-mä-jotain-näistä-askartelen" loppuja.

Ja tässä jalassa. Nämä ovat kokoa 39, joten ihan eivät istuneet mun jalkaan, mutta kyllähän nämä sukiksi tunnistaa!

Itse sain pariltani maailman ihanimmat sukat, minusta ne ei oo yhtään rumat. Neuloo ja purkautuu-blogiin on tulossa kooste rumasukkavaihdosta, laitan linkin tännekin, kunhan se on valmis. :)

11 vastausta!

Vuoden ensimmäiseksi postaukseksi valikoituu nyt Neuloo & Purkautuu-blogista saamani kysymyshaaste. :)

1. Onko sinulla esikuvia? Miksi?

- No, eipä oikeastaan. On monia ihmisiä, joita ihailen henkilöinä, mutta esikuvaa ei ole.
 

Musta mötykkä Venom, oranssi Pulla.

  2. Oletko eläinihminen?

- Olen! Erittäin! Tälläkin hetkellä tietokoneen näytön vieressä makaa Venom-kissani. Lisäksi sohvalla makoilee Pimu-koirani, Pulla-kissani lymyilee jossain muualla. :) Kokemusta on monenlaisista lemmikeistä, kuten käärmeistä ja linnuista. Ylitse muiden ovat kuitenkin kissat, vaikka toki Pimu yltää aika korkealle pallille myös kisujen kanssa.

Pimu leidi.

 3. Mikä on palkitsevinta bloggaamisessa?

 - On kivaa jos joku inspiroituu sinun jutuistasi. Minusta on kivaa, kun saa jakaa omaa osaamistaan ja jos sillä saa vielä jonku innostumaan, niin se tekee siitä vielä kivempaa. Sama pätee myös irl - on ihanaa saada ihmiset kiinnostumaan käsitöistä tai vanhoista leluista omia kokemuksia jakamalla.

4. Entä haastavinta?

- Jossain vaiheessa revin ressiä bloggaamattomuudestani, mutta enää en jaksa. Ylläpidän kolmea blogia ja päivittelen niitä, kun siltä tuntuu. Minulla kuitenkin on elämä blogien ulkopuolella (:D) ja se joskus haittaa tätä blogiharrastamista.

5. Rakastatko työtäsi/opiskelemaasi alaa?

- En. Enenenenen. Unelma-ammattia etsiessä. Tällä hetkellä tunnen kutsumusta hoitoalalle, mutta myös armeija kiinnostaisi.

6. Minkä taidon tahtoisit oppia?

- Voi, niitäkin ois niin monia. Mutta jos pysytään käsityön piirissä, niin haluaisin oppia kehräämään. Ja nypläämään pitsiä. Taiteenalalla haluaisin oppia maalaamaan kynäruiskulla sujuvasti.

7. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?

- Automekaanikko. :D Ja toinen taisi olla ballerina. No, en päätynyt kummaksikaan, what a pity...

8. Jos olisit supersankari, mikä olisi supervoimasi?

- Kutistuminen! Olisi niiiiiiiin hienoa kutistua halutun kokoiseksi, mitkä mahdollisuudet se avaisikaan!

9. Oletko pikkutarkka?

- Olen. Tosin, opettelen siitä tietoisesti pois. Koska elämä pilkunviilaajana on tosi rasittavaa.

10. Mikä on suhteesi musiikkiin?

- Rakastan musiikkia, mutta se ei ole intohimoni. Tykkään laulaa, tykkään tanssia ja hyräillä, mutta kuuntelen musiikkia suht vähän vapaa-ajallani. Töissä kuuntelen mielelläni musiikkia, sekä autolla ajaessa. David Bowie on ylitse muiden. Saan aina pienen aivo-orgasmin, kun kuulen hänen musiikkiaan esim. radiosta - mitä tapahtuu todella harvoin, sen voin sanoa.

11. Mistä inspiraatio löytyy?

- Inspis on ohikiitävä tunne, joka voi tulla nettiä selailemalla, kirjaa tai lehtiä lukemalla, teeveetä katsoessa. Se on kuin pieni siemen, joka jää kytemään ajatustasolle, mutta kasvaa pian haluksi kokeilla itse ja luoda itse jotain uutta!

Kiitos ja kumarrus kysymyksistä, mutta en keksi uusia enkä haasta ketään. Mutta nää oli hauskoja!

---

Puikoilla helisee ensimmäinen Revontuleni. Hyvällä mallilla jo, tuo on semmoinen sopivan aivoton neulo kyllä.

Valoa pimeään

Hei, arvoitus! Mitä saa, kun yhdistää ruostuneen säilykelasipurkin, nauhaa, käpyjä, tuikun ja yhden naisen, joka saa keskellä yötä inspiraation?

 

No, lyhtyhän siitä!

Elikkä mitä tein? No, purin atomeiksi koko purkin mekanismin ja hinkutin ruosteen pois purkista ja metalliosista. Tarpeettoman osat, kuten sulkijan ja kannen jätin pois. Yhdistelin metalliosia oman maun mukaan. Koristelin hieman ja tadaa - ihana lyhty!

Ja joo, ei ehkä maailman paloturvallisin tapaus, mutta ulkona tuikkua poltettaessa tuskin saa aikaan vahinkoa. Suuaukko on varsin suuri ja ilma kiertää purkin sisällä hyvin.

On kuulkaa komia!

Suomusukat

Pukinkonttiin hyppäsi tällaiset kaunottaret; Suomusukat.

Helpot, näyttävät ja sopivat monenlaiseen jalkaan. Kertakaikkiaan mainiot. Ohjeesta poiketen aloitin 49 silmukalla, puikot 3 ½ mm ja kantapää ilman vahvistamista. Lankana luonnonvalkoinen 7 Veljestä. Koko 38/39.

Ekan sukan tein päivässä (!!!) ja toisen kanssa meni sitten enemmän aikaa. Se on tää toisen sukan syndrooma, pitäis opetella neulomaan sukat yhtäaikaa pyöröillä...

Mutta nyt ne on valmiit, ihanat ja valmiina odottelemaan joulua!

My very own Meret

Joku aika sitten jo valmiiksi saatu, ihan ihka oma Meret.

Näitä tuli viime jouluna tehtyä parikin kappaletta lahjoiksi. Silloin jo jäi vähän kaihertamaan, että miksi teen aina niin vähän itselleni tällaisia kivoja juttuja? Vaikka ihanahan se on neuloa lahjoja, mutta joskus vois ehkä hemmotella myös itseään... Eikö?

Tämä ihanuus onkin vain minun. Kevyt, sievä, hillitty. Sopivan fiini käytettäväksi villakangastakin kanssa.

Lankana Novitan Rose Mohair, ihanan savunharmaa väri. Puikot 5,5 mm pyöröt ja sukkapuikot. Reunassa ainaoikeaa, sitten 2x2 resori. Aloituksessa 88 s, aloitus sen mukaan ja kolme kokonaista mallikertaa.

Sopivan kokoinen tuli, näillä keleillä tämä on ollut aivan vallan riittävä päänsuoja.

Nii joo ja nuo korvakorutkin on mun tekemät. Sain tuollaisia puisia lintuja mummulta, niin tein sitten korvikset.

Carter Cardigan

Aloitettu 19.4.2010. Ja lopetettu tänään. Laura Chaun Carter Cardigan.

Hemmetin pitkä projekti. Piiiiitkä. Alkuinnostuksissani neuloin hihat ja takakappaleen kuukaudessa, mutta jämähdin etukappaleisiin. Niiden neulominen vaati älynystyröiltä keskittymistä, mitä minulta ei löytynyt. Ja jotenkin ajatus ommeltavasta vaatteesta alkoi masentaa, meinasin luovuttaa koko neuleen suhteen. Ajattelin jo etten saa tätä koskaan valmiiksi!

Vähän päälle kuukausi sitten päätin, että nyt minä piru vie teen tämän valmiiksi, vaikka henki menis. Motivaattoriksi katsoin Ravelrysta muiden valmiiksi saamia cartereita ja sisuunnuin. Jos noikin, niin kyllä minäkin.

Ja valmiiksihan se tuli. Lopputulos on hieno, ihana, kiva, mahtava, upea, kerrassaan!

Koko 33", puikot 4 mm ja 4 ½ mm, lankana Novitan 7 Veljestä. Ois voinut valita jonkin hienommankin langan, mutta lankoja ostaessani budjettini oli vielä kotiäidin luokkaa. Mutta toisaalta ei haittaa, Seiskaveikassa näkyy palmikot kivasti ja silleen, sopivan rouhea tällaiseen. Menekki ~ 450 g, eli kolmisen kerää.

Mitä sitten tein toisin? No, vyötärökavennuksia tein kolmen sijasta vain kaksi. Meinasin jättää ne kokonaan pois, mutta tyydyin vain vähempään määrään. Pikkupalmikoissa tein palmikon hieman erinäköiseksi, vahingossa, mutta jatkoin vahinkoa läpi koko työn. Ei haittaa lopputulosta. Kauluksen kanssa tein wrap & turnit kapeammalle alueelle niskan taakse, eli eteen ei tullut kunnollista shaalikaulusta. En tykkää nimittäin sellaisesta. Pieni käännös vain niskaan.

Muuten ohjeen mukainen. Ja onhan se ihana. Saumaaminenkaan ei ollut niin kamalaa, tuohan se neuleeseen sitä ryhtiä. Plus että tällä kertaa saumoista tuli tosi siistejä, olen siis vuosien varrella oppinut jotain!

Mistä minä tässä neuleessa pidän?
Pidän sen omalaatuisesta palmikosta etukappaleissa, i-cord-reunuksista, taskuista ja väristä.
Ohjeessa en pitänyt aivan täysin, vaikka pdf oli hyvin toteutettu ja aika selkeä, niin silti välillä tuntui, että ohjeet olivat liian tulkinnanvaraiset ja vaativat vähän enemmän ajattelua, ainakin näin ei-englantia-äidinkielenään-puhuvana.
Lanka jäi nyt valmistuttua hieman kaivelemaan, koska olihan tämä niin iso työ, että olisi se tarvinnut ehkä arvoisensa langan. Mutta väri on herkku, ei käy kieltäminen. Pesen tämän vain käsin, ei ole kovin hyviä kokemuksia Novitan lankojen konepesukestävyydestä...

Kannatti tehdä loppuun. Hyvä minä.

Ja niin joulu joutui jo taas

Nii se joulu tuli ja joulu meni. Pukinkonttiin ehdin väkertää muutamia lahjoja, tässä ne ny ois! (Noh, ainakin ne, joista otin kuvat... Kaikista en nimittäin ottanut!)

Kämmekkäät isoveljelle. Malli on ihan omasta päästä, lankana 7 Veljestä, puikot 3 ½ ja silmukoita 48 per hansikas. Ihan sopivankokoiset isokätiselle miehelle. Ja koska isoveikka oli aika velho pelaamaan 8-bittisellä Nintendolla Super Mariota, niin tein näihin silmukoita jäljitellen 1 UP-sienen. :)

Pikkuveljelle toivottiin villapaitaa ja semmoisen minä sitten tekaisin. Koko raakasti arvioiden 98 cm, pyöröt 5 ½ ja lankana Novita Puro. Malli omasta päästä; ihan perus raglanpaita, yläosa ainaoikeaa ja alhaalla sitten sileää. Ainaoikean jälkeen värit raidoitettu niin, että tein raitoja kahdelta eri kerältä, 4 riviä per raita. Tästä tuli kyllä aika kiva, kuvat eivät ole yhtään edukseen!

Pikkusiskolle valmistui Anttilan Silky Tweedistä 198 yds. of Heaven -huivi. Ohjeesta poiketen tein A mallikertoja kaksi kokonaista ja sitten vielä ohjeen määräämät rivit 1-12. Reunamallikerta B ihan normaalisti. Puikot 5 ½. Tästä tuli tosi sievä, vaikka aluksi vaikutti, että ei tuo lanka sovi yhtään tällaiseen huiviin. Väärässä olin! Siskoni piti tätä jouluna päässään, kääri rastojen ympärille ja se näytti todella hienolta. :D

Tämä Heaven taasen meni äitipuolelleni. Lanka Novitan Rose Mohair, puikot taasen 5 ½. Yksi kerä riitti nippanappa kokonaiseen huiviin samoilla lisäyksillä, kuin aiemmin mainitsin. Ja hyvänkokoinen tuli, plus että tuo punainen väri on niiiiiin herkullinen!

Tänä jouluna tein myös aika paljon koruja lahjaksi. Tässä nuorimmalle siskolleni tehdyt korvikset. Ainoastaan koukut ja muut korun kokoamiseen käytetyt osat ovat uusia, kaikki napit, helmet jne olen kierrättänyt. Näissä on Marimekon Jokapoika-paidan napit. :)

Sydänkorvikset taas tein toisiksi nuorimmalle siskolleni. Sydänhelmet kierrätetyt, samoiten myös avaimet. Nämä on minusta myös aika ihanat! (Vaikka sen itse sanonkin...)

Nämä yksikertaiset, mutta sievät helmikorvikset tein anopilleni. Joskus yksinkertainen on niin kaunista! Kierrätetyt helmet, taasen.

Ja sitten vielä Capucine. Vanhalle ystävälle tehty. Ohjeesta poiketen en tehnyt ainaoikein reunusta ja silmukoitakin on reilusti enemmän, 102 s. Ohjeen 82 s ois riittänyt lapselle varmaan ihan hyvin. :D Lankana Novita Puro ja puikot 5 mm. Kavennukset tein myös erilailla, kavensin 6 s per kierros, koska halusin hieman enemmän pituutta takaosaan. Kuvat ei TAASKAAN tee oikeutta, tästä tuli tosi hauska, söpö ja hyväntuntuinen!

Tänä vuonna kuvalaatu sit kakkaa, koska täällä ei tullu lunta kuin nippanappa jouluksi, on ollu tosi pimeää ja mä oon aina töissä. Mutta jotain todistusaineistoa sentään! Kuvaamatta jäi kaksi Meret-myssyä ja kahdet korvikset, mutta ei se ole niin vaarallista. :)