keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Carter Cardigan

Aloitettu 19.4.2010. Ja lopetettu tänään. Laura Chaun Carter Cardigan.



















Hemmetin pitkä projekti. Piiiiitkä. Alkuinnostuksissani neuloin hihat ja takakappaleen kuukaudessa, mutta jämähdin etukappaleisiin. Niiden neulominen vaati älynystyröiltä keskittymistä, mitä minulta ei löytynyt. Ja jotenkin ajatus ommeltavasta vaatteesta alkoi masentaa, meinasin luovuttaa koko neuleen suhteen. Ajattelin jo etten saa tätä koskaan valmiiksi!



















Vähän päälle kuukausi sitten päätin, että nyt minä piru vie teen tämän valmiiksi, vaikka henki menis. Motivaattoriksi katsoin Ravelrysta muiden valmiiksi saamia cartereita ja sisuunnuin. Jos noikin, niin kyllä minäkin.

Ja valmiiksihan se tuli. Lopputulos on hieno, ihana, kiva, mahtava, upea, kerrassaan!

Koko 33", puikot 4 mm ja 4 ½ mm, lankana Novitan 7 Veljestä. Ois voinut valita jonkin hienommankin langan, mutta lankoja ostaessani budjettini oli vielä kotiäidin luokkaa. Mutta toisaalta ei haittaa, Seiskaveikassa näkyy palmikot kivasti ja silleen, sopivan rouhea tällaiseen. Menekki ~ 450 g, eli kolmisen kerää.



















Mitä sitten tein toisin? No, vyötärökavennuksia tein kolmen sijasta vain kaksi. Meinasin jättää ne kokonaan pois, mutta tyydyin vain vähempään määrään. Pikkupalmikoissa tein palmikon hieman erinäköiseksi, vahingossa, mutta jatkoin vahinkoa läpi koko työn. Ei haittaa lopputulosta. Kauluksen kanssa tein wrap & turnit kapeammalle alueelle niskan taakse, eli eteen ei tullut kunnollista shaalikaulusta. En tykkää nimittäin sellaisesta. Pieni käännös vain niskaan.

Muuten ohjeen mukainen. Ja onhan se ihana. Saumaaminenkaan ei ollut niin kamalaa, tuohan se neuleeseen sitä ryhtiä. Plus että tällä kertaa saumoista tuli tosi siistejä, olen siis vuosien varrella oppinut jotain!

Mistä minä tässä neuleessa pidän?
Pidän sen omalaatuisesta palmikosta etukappaleissa, i-cord-reunuksista, taskuista ja väristä.
Ohjeessa en pitänyt aivan täysin, vaikka pdf oli hyvin toteutettu ja aika selkeä, niin silti välillä tuntui, että ohjeet olivat liian tulkinnanvaraiset ja vaativat vähän enemmän ajattelua, ainakin näin ei-englantia-äidinkielenään-puhuvana.
Lanka jäi nyt valmistuttua hieman kaivelemaan, koska olihan tämä niin iso työ, että olisi se tarvinnut ehkä arvoisensa langan. Mutta väri on herkku, ei käy kieltäminen. Pesen tämän vain käsin, ei ole kovin hyviä kokemuksia Novitan lankojen konepesukestävyydestä...



















Kannatti tehdä loppuun. Hyvä minä.

4 kommenttii:

Emma kirjoitti...

Kannatti sisuuntua, mahtava takki! Ja ihanan punainen <3 Miulla on kyllä ihan päinvastaisi kokemuksia seiskaveikasta pesun suhteen, kestää vaikka keittämisen :D

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihana ja pirteä neule

Sokkopöllö kirjoitti...

Emma: Kerrassaan jännä juttu sinänsä, koska minulla on viime vuosien varrella kertynyt ainoastaan huonoja kokemuksia Seiskaveikasta ja Isoveljestä. Seiskaveikkasukat kaikki kutistuneet ja huopuneet pesuissa ja Isoveljestä tehty Pinwheel meni kans pilalle... Pelaan varman päälle ja pesen tämän aarteen käsin. :D Ennen Novitan langat kesti tosiaan vaikka sen keittämisenkin, on minulla sukkia jotka on pesty vuosikaudet koneessa ja eivät ole menneet miksikään. Missä lie vika nykyään.

Sanna Kokkonen kirjoitti...

Jee, olet taas "räpeltänyt!" :) Ihana takki! Kannatti vääntää ja selkävoitto tuntuu aina hyvältä! :)

Mikähän tuossa Seiskassa on nykyään, kun minullakin on pelkkiä huonoja kokemuksia viime vuosilta. :/ Toivottavasti takkilankasi on poikkeus sarjaan! :) Onneksi villaa ei tarvitse niin pestäkään, kun pelkillä tuuletuksilla pääsee pitkälle. :)

Älyttömän hyvin käy sinulle kyllä tuo väri.