Pientä ja pehmeää

Jotain pientä taas tälle tulevalle pienelle. Sain otettua itseäni niskasta ja puhdistettua & öljyttyä saumurin taas käyttökuntoon ja sen kunniaksi surauttelin parit NB Mummut. Näitä käytin kakkosellakin melko paljon; malli on suloinen ja istuvuus oli hyvä. Uskallan siis tehdä näitä ainakin muutamia odottelemaan, varuiksi voisi tehdä parit S-kokoisetkin, jos tää meinaa olla jättiläinen syntyessään.

Ensiksi täytyy näyttää, että koska aion olla maitotankki tämänkin vauvan kanssa, surauttelin parit liivinsuojat. Mulla ei ole HAJUAKAAN missä ne miljoonat suojat on, jotka tein kakkosen aikana, mutta koska niitä ei löydy, niin saatoin hyvillä mielin tehdä uusia. Ihoa vasten coolmax kaikissa, kosteussulku BrPul ja 1 ml Pul, imumatskuiksi päätyi mikrokuitupuuvillaa, flanellia ja joustofroteeta vähän sekalaisin sekoituksin. Kolme paria valmiina, enää niinku miljoona paria tekemättä. :D

















Tässä nämä vaippulit yhteiskuvassa. Söpöjä? Totta hitossa.

Tää sinertävä omenakuosillinen tekele oli harjoituskappale, jota tarvitsin vuosien jälkeen. Sinänsä kaikki meni ihan ok, mutta vähän pääs kankaat karkailemaan ympärisaumuroidessa ja se tuotti harmaata tukkaa. Mutta, loppu hyvin, kaikki hyvin, käyttökelpoinen viritelmä anyhow. Täyttöaukollinen, kiinteitä imuja 2 krs mikrokuitufrotee ja 1 krs frotee. Coolmax sisäpinnassa, trikoo pinnassa.

Nämä kaksi seuraavaa ovat hyvin samallaisia ja molemmat menivät jo sitten todella helposti. Täyttöaukollisia, molemmissa kiinteinä imuina 1 krs flanellia, 1 krs mikrokuitufroteeta ja 1 krs luomubambufleeceä. Sisäpinnoissa coolmax ja ulkopinnassa joustofrotee.

What can I say, nää on mun heikkous. Vaippoja on nyt jo varmasti ihan tarpeeksi, koska niitä on tullut hamstrattua kirppiksiltäki nii paljon, mutta...! Tuolla on pöydällä kasa kankaita oottamassa ja ne oikein kiljuu päästä vaipoiksi. Ihan kaikkia en kyllä pikkuvaipoiksi voi leikellä, M-kokoisiakin tarvitsee lisää jossain vaiheessa, mutta vielä ehkä muutamia... Ja muutamia.
No hitto, jos mä en kesällä pääse terdelle ottaan siideriä, nii mä saakeli nautin suloisesta vauvanpepusta.

Viimeiselle villahousulle

Against all odds, täällä mä taas olen ja maha pystyssä. Käsityöt on hieman olleet hiljaiselolla viime aikoina, jotenkin se kipinä on kadoksissa, vaikka haalinkin lähdeteollisuutta vähän väliä (uusia käsityökirjoja, lehtiä). Puikoilla on koko ajan jotakin, mutta valmiiksi asti valmistuu tuskastuttavan hitaasti ja harvoin mitään uutiskynnyksen ylittävää.

Noh, nyt kun alan olla jo aika tukevasti paksuna ja jo yli puolenvälin raskausviikoissa, täytynee vauvaa varten alkaa valmistautua edes jotenkin. Vaipoista on hyvä aloitella.

Möin tosikon kaikki NB ja S-koon kestot aikoinaan pois, villahousuja myöten. Kirppareilta haalittujen vaippojen lisäksi pitää sitä jonkin verran ompelukonetta surisuttaa ja tässä lähiaikoina olenkin ottanut pitkästä aikaa tuntumaa vaippojen ompeluun. Onneksi se näyttäisi olevan kuin pyörällä ajo - sitä ei vaan unohda, kun sen kerran on oppinut. Ompelukone tuntui toimivan ja saumurikin kehräsi yllättävän kiltisti, vaikkei niitä ole PITKÄÄN aikaan käytetty.

Noh, pitemmittä lätinöittä tässä nyt näitä tuotoksia.

S-koon taskuja. Kaikissa päällä Br-Pul ja sisällä lime coolmax, tarrat Aplixia. Kaveri lahjoitti minulle ihanaa pöllökuosillista Pulia ja samoiten tuo omenanvihreä on häneltä. Kallokuosia oli itsellä tuolla jemmassa, onneksi en ole hankkiutunut siitä eroon, toisin kuin melkein kaikista muista kankaistani!
Kaava lienee sama tuttu millä tein kakkosellekin vaipat, en oikein ottanut selvää noista kaavoista mitä olen eniten käyttänyt (olisi pitänyt merkitä paras!). Hieman leveähköltä tämä malli näyttäisi, mutta pienellä vauvalla se sammakkoasento jaloissa ei onneksi olekaan niin paha ja leveämpi vaippa muistaakseni pitää tavarat paremmin sisällään. Taidan silti ehkä iiiiihan vähän kaventaa tätä kaavaa ja tehdä pari vaippaa kapeampina, tuskin siitä haittaa on.

Sitten sisätäyttö hieman erilaisella kaavalla. Sisäpinnassa flanelli ja ulkopinnassa puuvilla. Pohdin kauan laitanko tähän kiinteää imua, mutta tulin siihen tulokseen, että ehkä teen vain mummuja ja nöttösiä kiinteillä imuilla. On se kiva kun on näitä nopeasti kuivuviakin, kun ainakaan VIELÄ ei ole kuivausrumpua tässä taloudessa. Voi toki olla, että nyt tulee aika harkita sitä...

Noilla on nyt aloitettu ja tänään ajattelin kokeilla surauttaa pari mummua jos ehdin. Villapöksyjäkin pitäisi alkaa neulomaan ja sitteriin ommella jokin kiva uusi päällinen. Pinnansuoja tarvitsee uudet nauhat jajaja. Onhan tässä! Onneksi laskettuaika on vielä kaaaukana, että kyllähän tässä ehtii, jos vaan pääsee tästä käsityöpläähsuosta nousemaan. :)

Oiva-Arhippa tänään rv 22+3.

Kiitokset Minnalle - joogasukat

Työkaverini pelasti minut tuossa viime viikolla tulemalla tuuraamaan loput vuorostani, kun tulin yllättäen kipeäksi ja minun oli pakkorako päästä lääkäriin. Tiesin, että hän oli joutunut monena vapaapäivänään tulemaan töihin ja aattelin, että jotain pikkupiristettä nyt kyl kaivattais! Hän on joku aika sitten innostunut joogasta ja sen ajatuksen myötä puikoille lennähti joogasukat.

Ohjeena simple yoga socks by Jennifer Wang (Ravelry linkki).
Lankana aivan iiiiihana Seehawer & Siebert Sockenwolle herkullisessa curry värissä. Tässä langassa on 80 % villaa ja 20 % ramia, tosi mukava tuntu ja hyvä neuloutuvuus! Lankaa jäi vielä jäljelle, jotain siitä lopusta on ehdottomasti saatava puikoille, tykkäsin kyl kovasti.

Muutin ohjetta langalle sopivaksi, 48 s ja 3 mm puikot. Korvasin myös rullaavan reunan 2 o 2 n-joustimella, sama joustin sitten kantapään aukossa ja varressa. Varressa ihan simppelit palmikon kierrot oikeilla silmukoilla vähän elävöittämässä pintaa.

Nopea, helppo neule, jossa meni vain pari päivää töiden ohella. Ja kovasti työkaveri on näistä tykänny ja se on maailman paras kiitos. :)

Rumasukkavaihto, kevään hauskin juttu

Lähdin mukaan Sannan luotsaamaan Rumasukkavaihtoon. Vaihdon ideana oli neuloa parilleen niin susirumatsukat kuin vain osaa. Eli ihan luvan kanssa käyttää niitä hirveimpiä keriä, joita joku on sinulle tyrkyttänyt ("Sinä se osaat tehdä tästä jotaki!"), tai joita on vain jostain kumman syystä ajautunut lankalaarisi pohjalle ja joita ei ees koit syö.
Idean marinoituessa päässäni ja kaiveltua lankakoriani löysin niin kammottavia lankoja, että ihan nauratti ajatella niiden yhdistelemistä ja neulomista sukiksi. :D

Neulominen oli hidasta, välissä oli osastojakso poikani kanssa OYS:ssa ja siitä johtuen jos jonkinlaista palaveria hoidossa jne jne, eli deadline meikäläisen kohdalla paukkui ja rajusti. Mutta valmiiksi ne tuli ja saapuivat parillenikin, joten tässä ne nyt on! Hirveämpiä sukkia en osaa neuloa. :D

Huhhuh ja hyihyi, tässä höyrytyksessä. Langat on ihan nimettömiä, tosin teräosa on Seiskaveikkaa neuletakistani. Muut on just näitä "ehkä-mä-jotain-näistä-askartelen" loppuja.

Ja tässä jalassa. Nämä ovat kokoa 39, joten ihan eivät istuneet mun jalkaan, mutta kyllähän nämä sukiksi tunnistaa!

Itse sain pariltani maailman ihanimmat sukat, minusta ne ei oo yhtään rumat. Neuloo ja purkautuu-blogiin on tulossa kooste rumasukkavaihdosta, laitan linkin tännekin, kunhan se on valmis. :)

11 vastausta!

Vuoden ensimmäiseksi postaukseksi valikoituu nyt Neuloo & Purkautuu-blogista saamani kysymyshaaste. :)

1. Onko sinulla esikuvia? Miksi?

- No, eipä oikeastaan. On monia ihmisiä, joita ihailen henkilöinä, mutta esikuvaa ei ole.
 

Musta mötykkä Venom, oranssi Pulla.

  2. Oletko eläinihminen?

- Olen! Erittäin! Tälläkin hetkellä tietokoneen näytön vieressä makaa Venom-kissani. Lisäksi sohvalla makoilee Pimu-koirani, Pulla-kissani lymyilee jossain muualla. :) Kokemusta on monenlaisista lemmikeistä, kuten käärmeistä ja linnuista. Ylitse muiden ovat kuitenkin kissat, vaikka toki Pimu yltää aika korkealle pallille myös kisujen kanssa.

Pimu leidi.

 3. Mikä on palkitsevinta bloggaamisessa?

 - On kivaa jos joku inspiroituu sinun jutuistasi. Minusta on kivaa, kun saa jakaa omaa osaamistaan ja jos sillä saa vielä jonku innostumaan, niin se tekee siitä vielä kivempaa. Sama pätee myös irl - on ihanaa saada ihmiset kiinnostumaan käsitöistä tai vanhoista leluista omia kokemuksia jakamalla.

4. Entä haastavinta?

- Jossain vaiheessa revin ressiä bloggaamattomuudestani, mutta enää en jaksa. Ylläpidän kolmea blogia ja päivittelen niitä, kun siltä tuntuu. Minulla kuitenkin on elämä blogien ulkopuolella (:D) ja se joskus haittaa tätä blogiharrastamista.

5. Rakastatko työtäsi/opiskelemaasi alaa?

- En. Enenenenen. Unelma-ammattia etsiessä. Tällä hetkellä tunnen kutsumusta hoitoalalle, mutta myös armeija kiinnostaisi.

6. Minkä taidon tahtoisit oppia?

- Voi, niitäkin ois niin monia. Mutta jos pysytään käsityön piirissä, niin haluaisin oppia kehräämään. Ja nypläämään pitsiä. Taiteenalalla haluaisin oppia maalaamaan kynäruiskulla sujuvasti.

7. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?

- Automekaanikko. :D Ja toinen taisi olla ballerina. No, en päätynyt kummaksikaan, what a pity...

8. Jos olisit supersankari, mikä olisi supervoimasi?

- Kutistuminen! Olisi niiiiiiiin hienoa kutistua halutun kokoiseksi, mitkä mahdollisuudet se avaisikaan!

9. Oletko pikkutarkka?

- Olen. Tosin, opettelen siitä tietoisesti pois. Koska elämä pilkunviilaajana on tosi rasittavaa.

10. Mikä on suhteesi musiikkiin?

- Rakastan musiikkia, mutta se ei ole intohimoni. Tykkään laulaa, tykkään tanssia ja hyräillä, mutta kuuntelen musiikkia suht vähän vapaa-ajallani. Töissä kuuntelen mielelläni musiikkia, sekä autolla ajaessa. David Bowie on ylitse muiden. Saan aina pienen aivo-orgasmin, kun kuulen hänen musiikkiaan esim. radiosta - mitä tapahtuu todella harvoin, sen voin sanoa.

11. Mistä inspiraatio löytyy?

- Inspis on ohikiitävä tunne, joka voi tulla nettiä selailemalla, kirjaa tai lehtiä lukemalla, teeveetä katsoessa. Se on kuin pieni siemen, joka jää kytemään ajatustasolle, mutta kasvaa pian haluksi kokeilla itse ja luoda itse jotain uutta!

Kiitos ja kumarrus kysymyksistä, mutta en keksi uusia enkä haasta ketään. Mutta nää oli hauskoja!

---

Puikoilla helisee ensimmäinen Revontuleni. Hyvällä mallilla jo, tuo on semmoinen sopivan aivoton neulo kyllä.

Valoa pimeään

Hei, arvoitus! Mitä saa, kun yhdistää ruostuneen säilykelasipurkin, nauhaa, käpyjä, tuikun ja yhden naisen, joka saa keskellä yötä inspiraation?

 

No, lyhtyhän siitä!

Elikkä mitä tein? No, purin atomeiksi koko purkin mekanismin ja hinkutin ruosteen pois purkista ja metalliosista. Tarpeettoman osat, kuten sulkijan ja kannen jätin pois. Yhdistelin metalliosia oman maun mukaan. Koristelin hieman ja tadaa - ihana lyhty!

Ja joo, ei ehkä maailman paloturvallisin tapaus, mutta ulkona tuikkua poltettaessa tuskin saa aikaan vahinkoa. Suuaukko on varsin suuri ja ilma kiertää purkin sisällä hyvin.

On kuulkaa komia!

Suomusukat

Pukinkonttiin hyppäsi tällaiset kaunottaret; Suomusukat.

Helpot, näyttävät ja sopivat monenlaiseen jalkaan. Kertakaikkiaan mainiot. Ohjeesta poiketen aloitin 49 silmukalla, puikot 3 ½ mm ja kantapää ilman vahvistamista. Lankana luonnonvalkoinen 7 Veljestä. Koko 38/39.

Ekan sukan tein päivässä (!!!) ja toisen kanssa meni sitten enemmän aikaa. Se on tää toisen sukan syndrooma, pitäis opetella neulomaan sukat yhtäaikaa pyöröillä...

Mutta nyt ne on valmiit, ihanat ja valmiina odottelemaan joulua!