perjantai 31. heinäkuuta 2009

Pikkuveljelle

Pikkuveikkani täyttää tässä elokuussa 2-vuotta ja halusin muistaa rakasta veljeä jotenkin. Äitipuoleni teki toiveen "synttäripukille" samallaisesta solmupiposta, kuin Mikaelilla. Tein sellaisen. Mielestäni veikka kuitenkin tarvitsi vielä jotain muuta, joten päädyin tekemään hälle myös takin.

Ihananainen Elsebeth Gyntherin tiittihupullinen takki taasen, koko 2-v (92 cm). Edellisestä kerrasta viisastuneena: hihat lyhennetty tarkoituksella, helmaa lyhennetty hieman (muttei liikaa) ja huppua suurennettu.

Takki on tehty kierrätysmatskuista, uutta ovat ainoastaan vetoketju ja vinonauhat reunoissa. Päällikankaana on Mauri Kunnas-aiheinen lakana (jonka olen saanut kaveriltani aikoinani, tein siitä hälle vaippoja ja loppu kangas jäi minulle arkistoon). Sisällä on jotain vaaleanharmaata sekoitekangasta (villainen tuntu, pehmeää), jonka anoppini on ostanut joskus tarkoituksenaan tehdä itselleen takki. Noh, takkia ei koskaan tullut ja kangas päätyi tarpeettomana minulle. Huppua ja etuosaa + hihoja kiertää vaaleansininen vinonauha ja helmassa mintunvihreä. Vetoketju on iloisen keltainen, 40 cm pitkä.

Silmupipossa oranssi-ruskea raitatrikoo ja vaaleankeltainen resori. Oranssi norsu leikattu norsu-PUL jämistä.

Sitten pari "livekuvaa", mallina Mikael. :)

Tässä näkyy parhaiten tuo solmupipo.

Nyt huppu mahtuu paljon paremmin päähän. Lisäsin senttejä päälaelle.

Ihana huppu, loveeeeeen.

Tästä setistä tuli tosi onnistunut ja toivon, että veli tulee pitämään näistä yhtä paljon, kuin minä. :)

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Kuinka kauluspaita paloitellaan?

Jotkin asiat on hyvä jättää 90-luvulle. Nappiverkkarit, napapaidat, mauttomat tekstit t-paidoissa... Ja muodottomat naisten kauluspaidat.

Äitini siivosi komeroa ja meinasi heittää menemään tämän:

Naisten lyhythihainen kauluspaita, mallia liian iso ja muodoton. Tällaisiahan ne oli "kultaisella" 90-luvulla. Hyväkuntoinen paita, 100 % viskoosia. Paita oli kuitenkin aikansa elänyt eikä sitä kukaan käyttänyt. Minä nappasin sen arkistoihini ja sanoin, että kyllä mä siitä jotain teen.

Eilen sain sitten kipinän. Kävin kirjastossa pöllyttämässä käsityölehtiä ja -kirjoja, lainasin muutaman ja tulin kotiin. Suunnittelin, selailin lehtiä, mittelöin paitaa, purin, leikkasin, ompelin.

Lopputulos:

Alkuperäinen kaava Suuri Käsityö 4/2009 lehdestä (jakun kaava), jota on sitten paidan kankaan riittävyyden ehdoilla muokattu omaan makuun sopivaksi. 
Sanonpa vaan, että 100 % viskoosi on kamalaa ommella, tympeää silittää ja mahdotonta kuvata. Täysviskoosi on rumasti laskeutuvaa, lurjua ja rypistyy saakelin helposti. Sekoitteena viskoosi on kivaa, muttei tämmöisenä paitakankaana.

Paita tasona, näkyy tuo malli hieman paremmin.
Säilytin alkuperäiset napituslistat, vaihdoin vain napit valkoisiin, pallomaisiin kantanappeihin. Rintataskun purin pois. Hihoja on lyhennetty ja hieman puhvitettu. Etu- ja takaosassa on kaarrokkeet ja niistä lähtevissä alaosissa on hieman poimutusta. Edessä saumoissa on satiininauhaa ja satiinirusetti koristeena. Kaulus on poistettu ja tilalle tuli musta vinonauha.

Sitä vois pitää vaik näin.

Tai näin. Tuossa edessä on aika pitkä väli ilman nappia, siihen ajattelin ommella nepparin (satiininauhojen kohdalle).
Kuvat on huonoja, koska täällä on TAAS satanut vettä.

Lopputulos "ihan kiva". Asetin tälle aika suuret odotukset, mutta toi kangas petti minut. Jos tää ois esim. puuvillaa, niin tää näyttäis ihan erilaiselta ja ois paljon kivempi. Mutta kyllä tuota käyttää, varsinkin kun etumus kutistuu sitten joskus imetyksen loputtua. Ja jos näyttää, ettei mulla tuu pidettyä tätä, niin pikkusiskoni varmasti diggais tätä - varsinkin kun tää on kierrätetty!

Yritinpä ainakin ja ihan hauskaa mulla oli. Ja tulen varmasti tuunailemaan paitoja tulevaisuudessakin, kirppareilla on monestikin kivoja paitoja, jotka vaan on väärän mallisia.

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Coachella

Mikään ei oo raivostuttavampaa, kuin huomata lankakorin täyttyvän pienistä lankasyttyröistä ja yksittäisistä lankakeristä. Siis yksi kerä tuota väriä, puolitoista kerää toista jne. Melkein kuin huomaamattani oli neulekoriini pesiytynyt Novitan Bambua neljää eri väriä, kutakin ihan mitätön määrä. Mustaa vajaa kerä, ruskeaa kerä, keltaista 1 ½ kerää ja oranssia hieman yli kerä. Ihanaa. Jotenkin ne ärsytti mua siellä korissa, kun ei niin typeristä määristä saa mitään aikaan. Okei, kestoihin imuja tai sitten tiskirättejä. Mutta ei napannu ne ei.

Ravelrya selatessani löysin ohjeen coachellaan. Koska muut keskeneräiset työt eivät sillä hetkellä oikein houkutelleet, ajattelin kokeilla raidallisen coachellan neulomista jämä-Bambuista. Yrittänyttä ei laiteta, eikö?

Koska Bambu on ohjeen lankaa ohuempaa aloin summassa neuloa kokoa M, josta tulikin ihan passeli. Joitain muokkauksia kyllä tein, mutta aika lailla ohjeen mukaan mentiin. Pyöröinä käytin 3 ½ mm/60 cm ja 4 mm/60 cm.


Lankaa meni 162 g, toisin sanoen kaikki oranssit, mustaa ja ruskeaa jäi sykeröt (muutama metri) ja keltaista ~ yli puoli kerää. Aika hyvin sanoisin! Tuosta lopusta keltaisesta voi tehdä vaikka nukelle sukat tms. Se saa jäädä jämäkerien arkistoon, kyllä se paikkansa löytää.


(Kuvien laatu taas +10! Täällä on iha samperin pimeää, ku on eilisestä asti satanut vettä.)

En tykkää pitää tätä silleen, kuin ilmeisesti olisi tarkoitus, vaan minusta on kivempi asetella olkaimet harteille. Plus jos tuon etumuksen antaa kovin lörpöttää, niin raitojen rajat näkyy rumasti.

Raidat on ryhmitelty mulle loogisella tavalla. Paitsi alapuolella, kun musta "loppui", eli sitä oli liian vähän kokonaiseen raitaan. Raidoissa on 13 krs ja raitojen vaihtumiskohdat on sivussa, joka toinen eri puolella.
Oranssi loppui pahimmoilleen kesken päättelyn, joten takapuolella on pätkä ruskeaa lankaa käytetty lopetuksessa. xD Vaan ei se mua haittaa!

(Oli tässä jumaleissön päättelemistä!)

Ajattelin, että tätä vois somistella jotenkin. Olkapäille vois laittaa jonkin koristeen tms, mutta saa ny aluksi olla ilman. Tulihan tästä aika jees ja sain hävitettyä niitä lankoja. Vois joskus tehdä tällaisen yksivärisenä!

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Onnea uudelle elämälle!

Kaverini sai viime torstaina poikavauvan. Uudelle ihmeelle lähtee tämmöisiä tuliaisia:


Villapöpät kaksinkertaisesta hahtuvasta. Aloituksessa 40 s, sukkapuikot 4 ja 4 ½/40 cm pyöröt. Tein näihin hieman korkeamman vyötärön, koska huomasin meidän Joelin pöpistä, että niissä loppuu selän puolelta pituus aika äkkiä vauvan kasvaessa.


Kallopultasku, S kokoa. Sisällä lime coolmax, joka sopii tähän kuin nenä päähän! Makee yhdistelmä. :)

Ja äidillekin jotain. Liivinsuojia, kaikissa kosteusulkuna Br-Pul. Ihoa vasten joustofroteeta, trikoota ja puuvillaa.

Ehkä me pian päästäisiin katsomaan pienokaista ja pääsisi lahjat käyttöön. :)

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Lapset, lapset <3

Painoin koulussa kankaanpainannan ja värjäyksen kurssilla 1,5 m tällaista kangasta:

Ruskea painopohjakangas ja painokuvio violetinsävyistä peittopastaa. Kuvio on itsepiirretty, ideoitu vanhasta retrokankaasta. Painamistekniikka valotettu kaavio.

Kangas on ollut laskostettuna kaapissani vaikka kuinka kauan. Nyt tällä viikolla otin arteeni esille, leikkelin sitä, ompelin ja silitin. Lopputuloksena jotain näin söpöä:

Elsebeth Gyntherin kirjasta Ompele lapselle, Vaatteet 0-4-vuotiaalle, tiittihupullinen takki. Koko 2-v (92 cm). Päällä siis painamani puuvilla, vuorena violetti polyestermokka.

Ihana takki. Ompelu tuli omasta päästä, koska en noudattanut ihan täysin kirjan mallia, joten ompeluohjeita oli turha lukea. Hieman on helmaa lyhennetty (tämä vahingossa), samoin hihoja (tarkoituksella). Edessä on 40 cm:n avovetoketju, joka menee hieman hupun puolelle. Kaulankin saa siis suojaan, jos on tarve.
Ainoa miinus kaavassa on, että huppu on älyttömän nafti. Seuraavaan takkiin muokkaan huppua tilavammaksi, vaikka menee se noinkin. Isompi huppu olisi kuitenkin käytännöllisempi.

Ompelu sujui sykleissä muksujen takia ja omien mokien takia. Pura, ompele, pura uudelleen, ompele taas. Pura vielä vähän. :D Saa nähdä kuinka paljon reikiä tuohon tulee ekan pesun jälkeen... Ei mennyt ihan putkeen, mutta lopputulos on kuitenkin suht siisti ja pysyy päällä. Ensi kerta menee sit jo jouhevammin!

Tässä ollaan menossa päiväkävelylle. Tänne Oulun tietämille tuli tosi kylmä päivä, että ihan huoletta pystyi laittamaan vuoritetun takin päälle.

Ja koska otsikko oli "lapset", saatte kuvaa myös nuoremmasta poikasesta.

Päällä Joelilla on Simpsonihaalari, joka on vielä hieman reilu. 

Ihanaa pukea lapset itsetehtyyn. Tulee niin hyvä olo; minä osaan tehdä jotain.

***

Ehkä kliseisin lause, jonka voi kuulla vanhemman suusta on: "en tiennyt elämästä mitään ennen kuin sain lapsia". Tai sitten: "ikinä en ole rakastanut mitään niin paljon, kuin lapsiani". Korniudestaan huolimatta jokainen äiti ja isi voi varmasti allekirjoittaa nämä lauseet.